Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Luku 6—Kaksi sankaria<br />
Evankeliumi oli tuotu Böömiin jo yhdeksännellä vuosisadalla. Raamattu oli käännetty, ja<br />
yleinen jumalanpalvelus pidettiin kansan omalla kielellä. Mutta paavin vallan lisääntyessä<br />
Jumalan sana syrjäytettiin. Gregorius VII, joka oli ottanut tehtäväkseen kuninkaiden<br />
nöyryyttämisen, ei ollut vähemmän innokas orjuuttamaan kansaa. Niinpä julkaistiin bulla,<br />
joka kielsi pitämästä julkista jumalanpalvelusta böömin kielellä. Paavi vakuutti<br />
»Kaikkivaltiaan pitävän siitä, että häntä palvottaisiin vieraalla kielellä», ja väitti »syntyneen<br />
paljon pahaa ja harhauskoa, kun tätä ohjetta ei ole noudatettu». Näin Rooma määräsi, että<br />
Jumalan sanan valo oli sammutettava ja kansa jätettävä pimeyteen. Mutta taivas oli varannut<br />
toisia voimia seurakunnan varjelemiseksi. Monet valdolaiset ja albigenssit, jotka vainojen<br />
tähden pakenivat Ranskasta ja Italiasta, tulivat Böömiin. Vaikka he eivät uskaltaneet opettaa<br />
julkisesti, he työskentelivät innokkaasti salassa. Näin oikea usko säilyi vuosisadasta<br />
toiseen. {AO7 78.1}<br />
Ennen Husin aikaa Böömissä oli miehiä, jotka julkisesti paheksuivat kirkossa vallitsevaa<br />
turmelusta ja kansan paheellista elämää. Heidän toimintansa herätti kiinnostusta laajoissa<br />
piireissä. Papisto alkoi pelätä, ja evankeliumiin uskovia ruvettiin vainoamaan. Kun heidän<br />
oli pakko ruveta pitämään jumalanpalveluksiaan metsissä ja vuorilla, sotilaat ajoivat heitä<br />
takaa ja surmasivat heistä useita. Jonkin ajan kuluttua annettiin määräys, jonka mukaan<br />
kaikki, jotka luopuisivat roomalaisesta jumalanpalveluksesta, poltettaisiin. Mutta<br />
kuollessaan kristityt katsoivat eteenpäin siihen aikaan, jolloin heidän asiansa voittaisi. Eräs<br />
niistä, jotka »opettivat, että pelastus saadaan vain uskomalla ristiinnaulittuun Vapahtajaan»,<br />
sanoi kuollessaan: »<strong>Totuuden</strong> viholliset ovat nyt voitolla raivotessaan meitä vastaan, mutta<br />
niin ei ole aina. Rahvaan keskuudesta nousee mies, jolla ei ole miekkaa eikä arvovaltaa, ja<br />
häntä he eivät pysty voittamaan.»35 Lutherin aika oli vielä kaukana; mutta jo silloin oli<br />
ilmaantumassa mies, jonka todistus Roomaa vastaan oli saava kansat liikkeelle. {AO7 78.2}<br />
Husin menestyksekäs elämä<br />
Jan Hus oli halpaa sukua ja jäi nuorena orvoksi isän kuoleman johdosta. Hänen hurskas<br />
äitinsä, joka piti kasvatusta ja Herran pelkoa arvokkaimpana omaisuutena, koetti turvata<br />
pojalleen tällaisen perinnön. Hus opiskeli maakuntakoulussa ja meni sitten Prahan<br />
yliopistoon, johon varattomana pääsi vapaaoppilaaksi. Hänen äitinsä matkusti hänen<br />
kanssaan Prahaan. Koska äiti oli köyhä leski, hän ei voinut antaa pojalleen maallista<br />
rikkautta, mutta heidän lähestyessään tuota suurta kaupunkia hän polvistui tämän isättömän<br />
nuorukaisen viereen ja rukoili hänelle taivaallisen Isän siunausta. Tuskin äiti aavisti, miten<br />
hänen rukoukseensa vastattaisiin. {AO7 79.1}<br />
Yliopistossa Hus herätti pian huomiota väsymättömällä uutteruudellaan ja nopealla<br />
edistymisellään, samalla kun hän moitteettoman elämänsä ja hienon, miellyttävän<br />
käytöksensä johdosta sai osakseen yleistä arvonantoa. Hän kannatti vilpittömästi Rooman<br />
61
Change language