Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Wycliffin kuolema<br />
Wycliff uskoi varmasti, että hän joutuisi elämällään maksamaan uskollisuutensa.<br />
Kuningas, paavi ja piispat olivat yhdessä päättäneet tuhota hänet, ja näytti varmalta, että hän<br />
viimeistään muutamien kuukausien kuluttua joutuisi polttoroviolle. Mutta hänen<br />
rohkeutensa oli horjumaton. »Miksi puhutte marttyyrikruunun etsimisestä kaukaa?» hän<br />
sanoi. »Saarnatkaa Kristuksen evankeliumia ylpeille prelaateille, niin varmasti kuolette<br />
marttyyreina. Mitä! Voisinko elää ja vaieta? En koskaan! Antaa iskun tulla, minä odotan<br />
sitä.»32 {AO7 74.6}<br />
Mutta Jumalan kaitselmus suojeli vielä hänen palvelijaansa. Mies, joka koko elämänsä<br />
ajan oli rohkeasti puolustanut totuutta ja ollut joka päivä hengenvaarassa, ei ollut kaatuva<br />
sen vihollisten vihan uhrina. Wycliff ei ollut milloinkaan koettanut suojella itseään, mutta<br />
Herra oli ollut hänen suojelijansa; ja nyt, kun hänen vihollisensa olivat varmoja saaliistaan,<br />
Jumalan käsi siirsi hänet pois heidän ulottuviltaan. Kun hän seurakunnassaan<br />
Lutterworthissa aikoi ruveta jakamaan Herran ehtoollista, hän kaatui halvauksen<br />
kohtaamana ja kuoli pian sen jälkeen. {AO7 74.7}<br />
Jumala oli määrännyt Wycliffille työn. Hän oli pannut totuuden sanan hänen suuhunsa ja<br />
asettanut vartijat hänen ympärilleen, jotta tämä sana tulisi kansalle. Hän suojeli hänen<br />
elämäänsä ja jatkoi hänen vaikutustaan, kunnes suuren uskonpuhdistuksen perustus oli<br />
laskettu. {AO7 75.1}<br />
Wycliff astui esiin pimeän ajan hämäryydestä. Hänellä ei ollut ketään edelläkävijää,<br />
jonka työtä hän olisi voinut käyttää uskonpuhdistusjärjestelmänsä muodostamiseen.<br />
Herätettynä Johannes Kastajan tavoin suorittamaan erityistä lähetystyötä hän oli uuden<br />
aikakauden sanansaattaja. Hänen esittämässään totuuden järjestelmässä oli sellainen<br />
sopusointu ja täydellisyys, jota hänen jälkeensä tulleet uskonpuhdistajat eivät ylittäneet<br />
eivätkä jotkut heistä edes saavuttaneet sata vuotta myöhemmin. Perustus oli niin leveä ja<br />
syvä, runko niin luja ja oikein suunniteltu, ettei hänen jälkeensä tulleiden tarvinnut sitä<br />
rakentaa uudelleen. {AO7 75.2}<br />
Wycliffin suuruus<br />
Wycliffin alkama suuri liike, joka oli vapauttava omantunnon ja järjen sekä myös<br />
Rooman voittovaunuihin kauan sidottuina olleet kansat, sai alkunsa Raamatusta. Tässä<br />
kirjassa oli sen siunausvirran lähde, joka elämän veden tavoin on juossut halki aikojen<br />
neljänneltätoista vuosisadalta alkaen. Wycliff uskoi ehdottomasti Raamattuun Jumalan<br />
tahdon innoitettuna ilmoituksena sekä uskon ja elämän riittävänä ohjeena. Hänet oli<br />
kasvatettu pitämään Rooman kirkkoa jumalallisena, erehtymättömänä auktoriteettina ja<br />
omaksumaan ehdottoman kunnioittavasti tuhatvuotiset, vakiintuneet opit ja tavat; mutta hän<br />
kääntyi pois tästä kaikesta noudattamaan Jumalan pyhää sanaa. Tämän auktoriteetin<br />
tunnustamista hän teroitti kansalle. Paavin kautta puhuvan kirkon sijaan hän selitti<br />
58
Change language