Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Rooman kirkon johtajat laativat taas suunnitelman uskonpuhdistajan äänen<br />
vaientamiseksi. Hänet haastettiin tutkittavaksi kolmen tuomioistuimen eteen peräkkäin,<br />
mutta ilman menestystä. Ensiksi piispojen synodi selitti hänen kirjoituksensa harhaoppisiksi.<br />
Se voitti puolelleen nuoren kuninkaan Rikhard II:n ja sai hänet antamaan säädöksen, joka<br />
määräsi vankeusrangaistuksen kaikille, jotka pysyivät tuomituissa opeissa. {AO7 72.4}<br />
Wycliff vetosi synodista parlamenttiin. Hän syytti pelottomasti papistoa kansallisen<br />
neuvoston edessä ja vaati kirkon suosimien kauheiden väärinkäytösten oikaisemista.<br />
Vakuuttavan voimakkaasti hän kuvasi paavinistuimen anastuksia ja turmeltuneisuutta.<br />
Hänen vihollisensa joutuivat hämilleen. Wycliffin ystävät ja kannattajat oli pakotettu<br />
alistumaan, ja oli luottavasti odotettu, että uskonpuhdistaja itse vanhuudessaan,<br />
yksinäisyydessään ja ilman ystäviä nöyrtyisi kuninkaan ja piispain yhdistetyn vallan edessä.<br />
Mutta sen sijaan paavin edustajat näkivätkin joutuneensa tappiolle. Wycliffin voimakkaiden<br />
vetoomusten herättämänä parlamentti peruutti vainoamissäädöksen, ja uskonpuhdistaja oli<br />
jälleen vapaa. {AO7 72.5}<br />
Hänet haastettiin tutkittavaksi kolmannen kerran, ja tällä kertaa valtakunnan korkeimman<br />
hengellisen tuomioistuimen eteen. Täällä ei suosittaisi kerettiläisyyttä. Täällä Rooma<br />
vihdoin voittaisi, ja uskonpuhdistajan työ lopetettaisiin. Niin paavin kannattajat ajattelivat.<br />
Jos he voisivat toteuttaa aikeensa, niin Wycliff pakotettaisiin kieltämään oppinsa tai hän<br />
jättäisi tuomiosalin poltettavaksi tuomittuna. {AO7 73.1}<br />
Mutta Wycliff ei peruuttanut; hän ei halunnut teeskennellä. Hän puolusti pelottomasti<br />
oppejaan ja torjui ahdistajainsa syytökset. Unohtaen itsensä, asemansa ja tilanteen, hän<br />
haastoi kuulijansa Jumalan tuomioistuimen eteen ja punnitsi heidän viisastelunsa ja<br />
petoksensa ikuisen totuuden vaa’alla. Neuvoston salissa tuntui Pyhän Hengen vaikutus.<br />
Jumalan voima oli kuulijain yllä. Heillä ei näyttänyt olevan voimaa jättää paikkaansa. Kuten<br />
nuolet Herran viinestä uskonpuhdistajan sanat lävistivät heidän sydämensä. Harhaoppisuutta<br />
koskevan syytöksen, jonka he olivat esittäneet häntä vastaan, hän vakuuttavalla voimalla<br />
sinkosi takaisin heitä itseään vastaan. Hän kysyi, kuinka he rohkenivat levittää<br />
erehdyksiään. Voiton vuoksi, tehdäkseen kauppaa Jumalan armolla, hän itse vastasi. {AO7<br />
73.2}<br />
»Ketä vastaan luulette taistelevanne», sanoi hän lopuksi; »vanhaa miestäkö vastaan, joka<br />
on haudan partaalla? Ei, vaan totuutta vastaan, joka on teitä väkevämpi ja voittaa teidät.»30<br />
Näin sanoen hän poistui kokouksesta, eikä kukaan hänen vastustajistaan koettanut häntä<br />
estää. {AO7 73.3}<br />
Wycliffin kirje paaville<br />
Wycliffin työ oli melkein päättynyt. <strong>Totuuden</strong> lippu, jota hän niin kauan oli kantanut,<br />
putoaisi hänen kädestään; mutta kerran vielä hänen oli todistettava evankeliumin puolesta.<br />
Totuutta oli julistettava vääryyden valtakunnan päälinnoituksesta. Wycliff kutsuttiin<br />
56
Change language