Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
uskonpuhdistuksen asialle viittaamalla sen puolustajan tietämättömyyteen tai<br />
heikkouteen. {AO7 63.4}<br />
Jo yliopistossa ollessaan Wycliff alkoi tutkia Raamattua. Noina varhaisina aikoina,<br />
jolloin Raamattua oli julkaistuna vain vanhoilla kielillä, oppineet pääsivät totuuden<br />
lähteelle, joka oli suljettu oppimattomilta. Täten tie oli jo valmiina Wycliffin tulevalle<br />
uskonpuhdistustyölle. Oppineet miehet olivat tutkineet Jumalan sanaa ja löytäneet sieltä<br />
suuren totuuden hänen vapaasta armostaan. He olivat opetuksellaan levittäneet tietoa tästä<br />
totuudesta ja johtaneet toisia elämän sanan luo. {AO7 64.1}<br />
Kun Wycliffin huomio kiintyi Raamattuun, hän alkoi tutkia sitä yhtä perinpohjaisesti,<br />
kuin hän oli tehnyt perehtyessään koulutietoihin. Tähän asti hän oli tuntenut suurta puutetta,<br />
jota hänen tieteelliset opintonsa ja kirkon oppi eivät voineet tyydyttää. Jumalan sanasta hän<br />
löysi sen, mitä hän ennen oli turhaan etsinyt. Siinä hän näki ilmaistuna pelastussuunnitelman<br />
ja Kristuksen esitettynä ihmisen ainoana puoltajana. Hän antautui Kristuksen palvelukseen<br />
ja päätti julistaa löytämiään totuuksia. {AO7 64.2}<br />
Kirkon erheiden paljastaja<br />
Kuten myöhemmät uskonpuhdistajat ei Wycliffkaan toimintansa alussa aavistanut, mihin<br />
se hänet johtaisi. Hän ei vapaaehtoisesti ruvennut vastustamaan Roomaa. Mutta uskollisuus<br />
totuudelle vei hänet väistämättömästi taisteluun vääryyttä vastaan. Mitä selvemmin hän näki<br />
paavikunnan erehdykset, sitä innokkaammin hän esitti Raamatun oppia. Hän näki, että<br />
Rooma oli hylännyt Jumalan sanan ihmisten perimätiedon tähden, ja syytti pelottomasti<br />
papistoa sen syrjäyttämisestä. Hän vaati, että Raamattu oli jälleen annettava kansalle ja<br />
palautettava sen arvovalta kirkossa. Hän oli taitava ja innokas opettaja sekä kaunopuheinen<br />
saarnaaja. Lisäksi hänen jokapäiväinen elämänsä oli havainnollinen esitys julistetuista<br />
totuuksista. Hänen Raamatun tuntemuksensa, hänen älykkyytensä, hänen puhdas elämänsä<br />
sekä hänen järkkymätön rakkautensa ja oikeamielisyytensä tuottivat hänelle yleistä<br />
arvonantoa ja luottamusta. Monet olivat tulleet tyytymättömiksi entiseen uskontoonsa<br />
nähdessään Rooman kirkossa vallitsevan vääryyden, ja he tervehtivät salaamattomalla ilolla<br />
niitä totuuksia, joita Wycliff toi päivänvaloon. Mutta Rooman kirkon johtajat täytti viha,<br />
kun he näkivät tämän uskonpuhdistajan saavan suuremman vaikutusvallan kuin heillä<br />
itsellään oli. {AO7 64.3}<br />
Wycliff oli rohkea erehdysten paljastaja, ja hän taisteli pelottomasti monia Rooman<br />
arvovallan vahvistamia väärinkäytöksiä vastaan. Hovisaarnaajana ollessaan hän rohkeasti<br />
vastusti sen veron maksamista, jota paavi vaati Englannin hallitsijalta, ja näytti, että paavin<br />
asettuminen maallisten hallitsijain yläpuolelle oli vastoin järkeä ja Jumalan sanaa. Paavin<br />
vaatimukset olivat aiheuttaneet suuren suuttumuksen, ja Wycliffin opit tekivät syvän<br />
vaikutuksen kansan johtohenkilöihin. Kuningas ja aatelisto olivat yksimielisiä siitä, ettei<br />
paavi saanut vaatia maallista valtaa, ja kieltäytyivät maksamasta veroa. Siten tähdättiin<br />
voimakas isku paavin ylivaltaa vastaan Englannissa. {AO7 65.1}<br />
50
Change language