Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Jumalattomien loppu
Vaikka saatanan on ollut pakko tunnustaa Jumalan oikeudenmukaisuus ja kumartua
Kristuksen ylivallan edessä, hänen luonteensa on kuitenkin muuttumaton. Kapinahenki
puhkeaa jälleen esiin niin kuin mahtava tulva. Täynnä raivoa hän päättää jatkaa suurta
taistelua. On tullut aika ryhtyä viimeiseen epätoivoiseen kamppailuun taivaan Kuningasta
vastaan. Hän syöksyy alamaistensa keskelle, ja koettaa valaa heihin omaa raivoaan ja
yllyttää heitä äkilliseen hyökkäykseen. Mutta kaikista niistä lukemattomista ihmisistä, jotka
hän on houkutellut kapinaan, ei nyt ainoakaan tunnusta hänen valta-asemaansa. Hänen
valtansa on loppunut. Jumalattomat ovat täynnä vihaa Jumalaa kohtaan niin kuin saatanakin,
mutta he näkevät asiansa toivottomaksi, että he eivät voi voittaa Jumalaa. Heidän raivonsa
syttyy saatanaa kohtaan ja niitä kohtaan, jotka ovat olleet hänen asiamiehinään pettämisessä,
ja saatanallisella raivolla he hyökkäävät näiden kimppuun. {AO8 173.1}
Herra sanoo: »Koska omasta mielestäsi olet Jumalan vertainen, sentähden, katso, minä
tuon sinun kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista; he paljastavat miekkansa sinun
viisautesi kauneutta vastaan ja häpäisevät sinun ihanuutesi. He syöksevät sinut alas
kuoppaan. » »Minä hävitän sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Minä
viskaan sinut maahan, annan sinut alttiiksi kuninkaalle, heidän silmänherkukseen. - Minä
panen sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkevät. - Kauhuksi sinä tulet,
eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti» (Hes. 28: 6-8; 16-19, engl. käännöksen
mukaan). {AO8 174.1}
»Kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella
kulutetaan.» »Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän
joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.» »Hän
antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa
osa » (Jes. 9: 4; 34: 2; Ps. 11: 6). Jumalan tuli lankeaa taivaasta. Maa aukenee. Sen
syvyyksiin kätketyt aseet vedetään esiin. Kuluttavat liekit leimahtavat jokaisesta
avautuneesta halkeamasta. Kalliotkin ovat ilmitulessa. On tullut se päivä, joka palaa kuin
pätsi. Alkuaineet hajoavat kuumuudesta, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat (Mal.
4: 1; 2 Piet. 3: 10). Maan pinta näyttää yhdeltä ainoalta sulaneelta massalta, suunnatto-man
suurelta kiehuvalta tulijärveltä. Se on jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivä.
»Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta » (Jes. 34: 8). {AO8
174.2}
Jumalattomat saavat rangaistuksensa maan päällä (Sanani. ll; 31). He »ovat oljenkorsia;
ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot» (Mal. 4: 1). Jotkut tuhoutuvat
silmänrä-päyksessä, kun taas toiset kärsivät monta päivää. Kaikki saavat rangaistuksen
»tekojensa naukaan ». Kun vanhurskaiden synnit on siirretty saatanalle, hänen täytyy kärsiä,
ei ainoastaan oman kapinansa tähden, vaan myös kaikkien niiden syntien tähden, joita hän
on saanut Jumalan kansan te-kemään. Hänen rangaistuksensa on oleva paljon suurempi kuin
464