Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Ylösnousemus
Kaikkien niiden elämässä, jotka hylkäävät totuuden, on hetkiä, jolloin omatunto herää,
mieleen tulevat tekopyhän elämän kiusalliset muistot ja sielua vaivaa hedelmätön suru.
Mutta mitä tämä on verrattuna jumalattomien tuskaan silloin, »kun myrskynä tulee se, mitä
te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä » (Sananl. 1: 27). Ne, jotka olisivat halunneet
tuhota Kristuksen ja hänen uskollisen kansansa, näkevät nyt heidän yllään olevan
kirkkauden. Keskellä omaa kauhuaan he kuulevat pyhien riemuiten huudahtavan: »Katso,
tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan » (Jes. 25: 9). {AO8
147.1}
Maan horjuessa, salamain leimutessa ja ukkosen jyristessä Jumalan Pojan ääni kutsuu
nukkuvat pyhät esiin. Katseltuaan heidän hautojaan hän kohottaa kätensä taivasta kohti ja
huutaa: »Herätkää, herätkää, herätkää te, jotka nukutte maan tomussa, ja nouskaa ylös! »
Kaikkialla maapallolla vanhurskaat kuolleet kuulevat tuon äänen, ja ne, jotka sen kuulevat,
saavat elää. Koko maa tulee tömisemään kaikista kan-sanheimoista, sukukunnista, kielistä ja
kansoista kootun suunnattoman suuren joukon askelten kaiusta. Se nousee kuoleman
vankilasta puettuna katoamattomaan kirkkauteen ja huutaen: »Kuolema, missä on sinun
voittosi? Kuo-lema, missä on sinun otasi?» (1 Kor. 15: 55). Sitten elossa olevat vanhurskaat
ja kuolleista nousseet pyhät yhdistävät äänensä pitkään, riemuitsevaan
voitonhuutoon. {AO8 147.2}
Kaikki nousevat haudoistaan saman kokoisina kuin he olivat niihin pantaessa. Aadam,
joka seisoo ylösnousseiden joukossa, on suuri ja ylevä, vain vähän pienempi kuin Jumalan
Poika. Hän on huomattava vastakohta myöhempiin sukupolviin kuuluville. Tämä jo
yksinään osoittaa, miten paljon ihmiskunta on huonontunut alkuperästään. Mutta kaikki
nousevat ylös ikuisen nuoruuden virkeydessä ja voimassa. Alussa ihminen luotiin Jumalan
kuvaksi, ei ainoastaan luonteeltaan vaan myös muodoltaan ja kasvonpiirteiltään. Synti
turmeli ja melkein hävitti ihmisessä olevan Jumalan kuvan. Mutta Kristus tuli palauttamaan
sen, mikä oli menetetty. Hän tulee muuttamaan meidän alennustilamme ruumiin
kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Synnin saastuttama, kuolevainen, turmeltunut, vailla
kauneutta oleva muoto tulee täydelliseksi, kauniiksi ja kuole-mattomaksi. Kaikki viat ja epämuodostumat
ovat jääneet hautaan. Saadessaan pääsyn elämän puulle kauan sitten
menetetyssä Eedenissä lunastetut kasvavat saman kokoisiksi, kuin ihmiset olivat
alkuperäisessä onnellisessa tilassaan. [Mal 4: 2:ssa sanotaan engl. käänn. mukaan, että
Herran nimeä pelkäävät »kasvavat » niin kuin syöttövasikat.] Synnin kirouksen viimeisetkin
jäljet poistetaan ja Kristuksen uskolliset palvelijat esiintyvät »pyhässä kaunistuksessa »
heijastaen hengessään, sielussaan ja ruumiissaan Herransa täydellistä kuvaa. Oi ihmeellistä
pelastusta, jota on kauan julistettu, kauan toivottu ja hartaasti odottaen tutkittu, mutta ei
vielä koskaan täysin käsitetty. {AO8 147.3}
444