Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Herran päivä
Kun profeetat muinoin pyhässä näyssä katselivat Jumalan suurta päivää, he sanoivat:
»Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta» (Jes. 13:
6). »Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa
kirkkautta pakoon. Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja
sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää
ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu.» »Sinä päivänä ihmiset
viskaavat pois myyrille ja yököille hopeaja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet
kumarrettaviksensa. Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja
hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan» (Jes. 2:10-12,
20, 21). {AO8 141.1}
Pilvissä olevan raon kautta näkyy tähti, joka vastakohtana vallitsevalle pimeydelle loistaa
nelinkertaisella kirkkaudella. Se merkitsee toivoa ja iloa uskollisille, mutta ankaruutta ja
vihaa Jumalan lain rikkojille. Ne, jotka ovat uhranneet kaikki Kristuksen tähden, ovat nyt
turvassa, aivan kuin Jumalan majan kätkössä. Heitä on koeteltu, ja maailman sekä totuuden
hylkääjien edessä he ovat osoittaneet uskollisuutensa häntä kohtaan, joka kuoli heidän
puolestaan. Ihmeellinen muutos on tapahtunut niissä, jotka ovat säilyttäneet puhtautensa
kuolemankin uhalla. Heidät on äkkiä vapautettu paholaisiksi muuttuneiden ih-misten
katalasta ja kauheasta hir-muvallasta. Heidän kasvonsa, jotka vielä äsken olivat kalpeat,
hätääntyneet ja riutuneet, säteilevät nyt ihmettelystä, uskosta ja rakkaudesta. Heidän äänensä
yhtyvät riemulauluun: »Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä
aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan
vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta»
(Ps. 46: 2-4). {AO8 141.2}
Näiden pyhää luottamusta ilmaisevien sanojen kohotessa Jumalan luo pilvet hajaantuvat
ja tähtikirkas taivas näkyy sanomattoman ihanana, vastakohtana kummallakin puolella
oleville synkille, uhkaaville pilville. Taivaallisen kaupungin kirkkaus loistaa puoleksi
avoimista porteista. Silloin taivaalla näkyy kahta yhteentaitettua kivitaulua pitävä käsi.
Profeetta sanoo: »Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari» (Ps.
50: 6). Se pyhä laki, joka on Jumalan vanhurskaus ja joka ukkosen jylistessä ja salamain
leimahdellessa ju-listettiin Siinailta elämän ohjeeksi, ilmestyy nyt ihmisille tuomion
sääntönä. Käsi avaa taulut, ja silloin näkyvät nuo kymmenen käskyä aivan kuin tulikirjaimin
kirjoitettuina. Sanat ovat niin selvät, että kaikki voivat ne lukea. Muisto herää. Taikauskon
ja harhaopin pimeys häipyy kaikkien mielestä, ja Jumalan kymmenen käskyä lyhyinä,
laajasisältöisinä ja arvovaltaisina esitetään kaikkien maan asukkaiden katseltaviksi. {AO8
141.3}
On mahdotonta kuvailla niiden kauhua ja epätoivoa, jotka ovat polkeneet jalkoihinsa
Jumalan pyhät vaatimukset. Herra antoi heille lakinsa. He olisivat voineet verrata
440