Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Vapautuksen aamu sarastaa
Hartaasti ikävöiden Jumalan kansa odottaa Kuninkaansa tulemisen merkkejä. Kun
vartijalta kysytään: »Mikä hetki yöstä on?» hän vastaa järkkymättömän varmasti: »Aamu
tulee ja samoin yö» (Jes. 21: 11, 12, engl. käännmuk.). Valo hohtaa vuorten huippujen
yläpuolella olevista pilvistä. Pian on Herran kirkkaus ilmaantuva. Vanhurskauden aurinko
on koittamaisillaan. Aamu ja yö ovat käsillä - ikuisen päivän aamu vanhurskaille ja ikuinen
yö jumalattomille. {AO8 134.4}
Rukouksessa kamppailevien Jumalan lasten esittäessä pyyntönsä Jumalalle se verho, joka
erottaa heidät näkymättömästä maailmasta, näyttää melkein häviävän. Taivaat hehkuvat
ikuisen päivän sarastuksessa, ja sointuisaa enkeuaulua muistuttavina kuuluvat heidän
korviinsa sanat: »Pysykää uskollisina, apu on tulossa.» Kristuksella, mahtavalla voittajalla,
on varattuna väsyneille sotilail-leen kirkkauden kuihtumaton seppele, ja hänen äänensä
kuuluu puoleksi avoimista porteista: »Katso, minä olen teidän kanssanne. Älkää pelätkö.
Minä tunnen kaikki teidän huolenne. Minä olen kantanut teidän murheenne. Te ette taistele
tuntemattomia vihollisia vastaan. Minä olen taistellut teidän puolestanne, ja minun
ni messäni te varmasti voitatte.» {AO8 135.1}
Rakas Vapahtaja lähettää avun juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Taivaan tie on hänen
jälkiensä pyhittämä. Jokainen meidän jalkaamme haavoittava ohdake on haavoittanut
häntäkin. Jokaisen ristin, joka tulee kannettavaksemme, hän on kantanut ennen meitä. Herra
sallii taistelut valmistaakseen sielua rauhaan. Ahdistuksen aika on hirvittävä koetus Jumalan
kansalle; mutta se on aika, jolloin jokaisen tosi uskovan täytyy katsoa ylös, ja silloin hän saa
uskossa nähdä ympärillään lupauksen kaaren. {AO8 136.1}
»Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen
ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakene-vat. Minä, minä olen
teidän loh-duttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta,
jonka käy niin kuin ruohon, ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, - ja vapiset alati, kaiket
päivät, sortajan vi-haa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha? Pian
päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan; ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä
häneltä leipä puutu. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen
aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi,
minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon » (Jes. 51:11-16). {AO8 136.2}
»Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä: Näin sanoo
sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun
kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda. Ja minä
panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: ’Lankea maahan, kulkeaksemme
sinun päällitsesi’; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille» (Jes. 51: 21-23). {AO8
136.3}
436