Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi. » Niin hirveitä kuin
nämä vitsaukset ovatkin, Jumalan oikeudenmukaisuus on kuitenkin täysin ilmeinen.
Jumalan enkeli vakuuttaa: »Vanhurskas olet - sinä Pyhä, kun näin olet tuominnut. Sillä
pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen
he ovat ansainneet» (Ilm. 16: 26). Tuomitsemalla Jumalan kansan kuolemaan he ovat tulleet
syyllisiksi sen vereen yhtä todellisesti kuin vuodattamalla sen omilla käsillään. Samalla
tavalla Kristus julisti aikansa juutalaiset syyllisiksi kaikkeen siihen pyhien vereen, mitä oli
vuodatettu aina Aabelin päivistä alkaen, sillä heissä oli sama henki ja he koettivat tehdä
samaa kuin profeettain murhaajatkin. {AO8 131.1}
Neljännessä vitsauksessa annetaan auringolle valta »paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset
paahtuivat kovassa helteessä» (Ilm. 16: 8, 9). Profeetat kuvailevat maan tilaa tänä kauheana
aikana seuraavasti: »Maa murehtii; sillä vilja on hävitetty.» »Kaikki kedon puut ovat
kuivettuneet. Niin, häpeään on joutunut ilo, ihmislasten joukosta pois.» »Surkastuneet
ovat siemenjyvät multiensa alla, varas-tohuoneet autiot.» »Kuinka huokaa karja, kuinka
hädissään ovat raavaslaumat, sillä ei ole niillä laidunta.» »Vesipurot ovat kuivuneet, ja tuli
on kuluttanut erämaan laitumet.» »Sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi,
sanoo Herra, Herra. Paljon on oleva ruumiita, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!» (Jooel 1:
10-12,17-20; Aam. 8: 3). {AO8 131.2}
Nämä vitsaukset eivät ole yleis-maailmallisia, sillä siinä tapauksessa maapallon asukkaat
häviäisivät sukupuuttoon. Kuitenkin ne ovat kauheimmat vitsaukset, mitä kuolevaiset
ihmiset ovat koskaan kokeneet. Kaikkiin ihmisiä kohdanneihin rangaistustuomioihin on
ennen koetusajan loppua ollut sekoitettuna armoa. Kristuksen sovittava veri on suojellut
syntistä hänen syyllisyyttään vastaavalta täydeltä rangaistukselta, mutta viimeisellä
tuomiolla yiha vuoda-tetaan armolla sekoittamattomana. {AO8 132.1}
Tuona päivänä kansanjoukot kaipaavat kauan halveksimansa Jumalan armon suojaa.
»Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän
nälkää enkä ve-den janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat
merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä»
(Aam. 8: 11, 12). {AO8 132.2}
Enkelivartiot valvovat uskollisia
Jumalan kansa ei tule olemaan vapaa kärsimyksistä, mutta vaikka sitä vainotaan ja
vaivataan, vaikka se kärsii puutetta ja näkee nälkää, sitä ei jätetä hukkumaan. Se Jumala,
joka piti huolta Eliasta, ei ole jättävä ainoatakaan uhrautuvaa lastaan. Hän, joka lukee heidän
päänsä hiukset, on pitävä heistä huolta, ja nälänhädän vallitessa heidät ravitaan.
Jumalattomien kuollessa nälkään ja ruttoon enkelit suojelevat vanhurskaita ja täyttävät
heidän tarpeen-sa. Sille, joka »vanhurskaudessa vaeltaa», on annettu lupaus: »Hänelle
annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.» »Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä
433