Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
vankilan pimeään, surkeaan kaivoon? Unohtiko hän ne kolme jaloa miestä, jotka heitettiin
tuliseen pätsiin, tai jalopeurain luolaan heitetyn Danielin? {AO8 129.2}
»Siion sanoo: ’Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut.’ Unhottaako vaimo
rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä
en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt» (Jes. 49: 14-16). Herra
Sebaot on sanonut: »Joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä» (Sak. 2: 8). {AO8
129.3}
Vaikka viholliset voivat heittää Jumalan lapsia vankeuteen, vankilan muurit eivät
kuitenkaan voi katkaista heidän sielunsa ja Kristuksen välillä olevaa yhteyttä. Hän, joka
näkee kaikki heidän heikkoutensa ja tuntee kaikki heidän koettelemuksensa, on kaikkien
maallisten valtojen yläpuolella. Heidän yksinäisiin vankikoppeihinsa tulee enkeleitä tuomaan
valoa ja rauhaa taivaasta. Vankilasta tulee palatsi, sillä sen asukkaat ovat uskosta
rikkaita. Taivaallinen valo valaisee sen synkät muurit samoin kuin Paavalin ja Silaan
rukoillessa ja laulaessa ylistyslauluja keskiyöllä Filippin vankilassa. {AO8 129.4}
Viimeiset vitsaukset
Niitä, jotka koettavat sortaa ja hävittää Jumalan kansaa, kohtaavat rangaistukset. Jumalan
suuri pitkämielisyys pahantekijöitä kohtaan tekee ihmiset rohkeammiksi rikkomaan häntä
vastaan, mutta heidän rangaistuksensa on kaikesta huolimatta varma ja hirveä, koska sitä on
kauan viivytetty. »Sillä Herra nousee niinkuin Peräsimin vuorella, hän kiivastuu niinkuin
Gibeonin laaksossa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja toimittaakseen tekonsa, kumman
tekonsa» (Jes. 28: 21). Meidän armolliselle Jumalallemme ran-kaiseminen on »kumma
teko». »Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman
kuolema» (Hes. 33: 11). »Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri
armossa ja uskollisuudessa, — joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei
kuitenkaan jätä rankaisematta. » »Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra
ei jätä rankaisematta » (2 Moos. 34: 6, 7; Naah. 1: 3). Pelottavalla vanhurskaudella hän tulee
puolustamaan poljetun lakinsa arvovaltaa. Ottamalla huomioon Jumalan vastenmielisyyden
rankaisemista kohtaan voi Päätellä, miten ankara rangaistus odottaa lain rikkojia. Kansa,
jota Jumala kauan kärsii ja jota hän ei halua rangaista, ennen kuin hän katsoo sen täyttäneen
pahuutensa mitan, juo lopulta armolla sekoit-tamattoman vihan maljan. {AO8 130.1}
Kun Kristus päättää välittäjätyönsä taivaan pyhäkössä, vuodatetaan se sekoittamaton
viha, millä on uhattu niitä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa sekä ottavat sen merkin (Ilm.
14: 9, 10). Ne vitsaukset, jotka kohtasivat Egypä Jumalan ryhtyessä vapauttamaan Israelia,
olivat samanlaisia kuin ne vielä pelottavammat ja laajakantoisemmat rangaistukset, jotka
kohtaavat maailmaa juuri Jumalan kansan lopullisen vapau-tuksen edellä. Näitä hirveitä
vitsauksia kuvaillaan Ilmestyskirjassa seuraavasti: »Tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin
ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.» Meri »tuli vereksi,
ikäänkuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli ». »Kolmas
432