Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Kukaan ei voi lyödä laimin tai lykätä tuonnemmaksi tätä työtä asettamatta sieluaan mitä
pelottavimpaan vaaraan. {AO8 127.2}
Sielunvihollisen petosten huippu
Apostoli Johannes kuuli näyssä suuren äänen taivaassa sanovan: »Voi maata ja merta,
sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että
hänellä on vähän aikaa» (Ilm. 12: 12). Kauhistavia ovat ne näyt, jotka saavat aikaan tämän
taivaallisen äänen huudon. Saatanan viha lisääntyy hänen aikansa lyhetessä, ja hänen
eksyttämisja hävittämistyönsä on saavuttava huippunsa ahdistuksen ai-kana. {AO8 127.3}
Pelottavia, yliluonnollisia näkyjä tulee pian esiintymään taivaalla pahojen henkien
ihmeitä tekevän voiman merkkinä. Riivaajain henget menevät maan kuningasten luo ja
kaikkeen maailmaan kietoakseen ihmisiä petoksiinsa ja yllyttääkseen heitä liittymään
saatanaan hänen viimeisessä taistelussaan taivaan hallitusta vastaan. Näiden välikappaleiden
kautta tulevat sekä hallitsijat että alamaiset petetyiksi. Ilmestyy henkilöitä, jotka väittävät
itseään Kristukseksi ja vaativat itselleen maailman Vapahtajalle kuuluvaa arvoa ja
palvontaa. He tekevät suuria parantamisihmeitä sekä väittävät saavansa taivaasta
ilmestyksiä, ja nämä ilmestykset ovat ristiriidassa Raamatun todistusten kanssa. {AO8
127.4}
Saatana kruunaa työnsä petoksen suuressa murhenäytelmässä esiintymällä Kristuksena.
Kirkko on kauan selittänyt odottavansa Vapahtajan tulemusta toiveittensa täyttymyksenä.
Nyt suuri pettäjä saa näyttämään siltä kuin Kristus olisi tullut. Eri osissa maailmaa saatana
näyttäytyy ihmisten keskuudessa häikäisevän kirkkaana majesteettisena olentona, joka
muistuttaa Ilmestyskirjan kirjoittajan kuvaamaa Jumalan Poikaa (Ilm. 1:13-15). Häntä
ympäröivä kirkkaus voittaa kaiken, mitä kuolevaiset ihmiset koskaan ovat nähneet. Halki
ilmojen kaikuu riemuhuuto: »Kristus on tullut! Kristus on tullut!» Ihmiset heittäytyvät
maahan kunnioittamaan häntä, samalla kun hän nostaa kätensä ja siunaa heitä, niin kuin
Kristus maan päällä ollessaan siunasi opetuslapsiansa. Hänen äänensä on lempeä ja hillitty
mutta hyvin soinnukas. Ystävällisesti ja säälivästi hän esittää joitakin suloisia, taivaallisia
totuuksia, joita Vapahtajakin julisti. Hän parantaa ihmisten sairauksia ja esiintyen sitten
Kristuksena väittää muuttaneensa sapatin sunnuntaille sekä kehottaa kaikkia pitämään hänen
siunaamansa päivän pyhänä. Hän selittää että ne, jotka itsepintaisesti pitävät kiinni
seitsemännen päivän pyhittämisestä, häpäisevät hänen nimeään kieltäytymällä
kuuntelemasta hänen enkeleitään, jotka hän on lä-hettänyt tuomaan heille valoa ja totuutta.
Tämä on väkevä, melkein voittamaton eksytys. Noita Simonin pettämien samarialaisten
tavoin suuret joukot pienimmistä suurimpiin uskovat näihin noituuksiin ja sanovat: »Tämä
mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan suureksi» (Ap.t. 8:10). {AO8 128.1}
Mutta Jumalan lapset eivät joudu harhaan. Tämän väärän Kristuksen opetukset eivät ole
sopusoinnussa Raamatun kanssa. Hän antaa siunauksensa pedon ja sen kuvan kumartajille,
430