Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Jaakobin tuskanyö<br />
Jaakobin tuskanyö, jolloin hän ru-kouksessa taisteli pelastuakseen Eesaun käsistä (1<br />
Moos. 32: 24—30), kuvaa Jumalan kansan kokemusta ahdistuksen aikana, Hankittuaan<br />
petoksella isänsä siunauksen, joka oli aiottu Eesaul-le, Jaakob säikähtyneenä veljensä<br />
uhkauksista surmata hänet oli paennut säilyttääkseen henkensä. Oltuaan monia vuosia<br />
maanpaossa hän lähti Jumalan käskystä palaamaan kotiseudulleen vaimoineen, lapsineen ja<br />
karjalaumoineen. Saapuessaan kotimaansa rajalle hän joutui pelon valtaan, kun sai kuulla<br />
Eesaun lähestyvän aseistettu miesjoukko mukanaan, epäi-lemättä kostoaikeissa. Jaakobin<br />
aseeton ja puolustuskyvytön seurue näytti olevan joutumassa väkivallan ja verilöylyn<br />
uhriksi. Tuskan ja pelon lisäksi tuli vielä itsesyytöksen musertava paino, sillä hänen oma<br />
syntinsä oli saattanut hänet tähän vaaraan. Hänen ainoana toivonaan oli Jumalan armo ja<br />
ainoana puolustuskeinonaan rukous. Kuitenkaan hän ei laiminlyönyt mitään siitä, minkä hän<br />
itse voi tehdä, sovittaakseen vel-jelleen tekemänsä vääryyden ja torjuakseen uhkaavan<br />
vaaran. Samoin tulisi Kristuksen seuraajien ahdistuksen aikaa lähestyessään tehdä kaikki,<br />
minkä voivat, asettaakseen itsensä oikeaan valoon ihmisten edessä, riisuakseen aseet<br />
ennakkoluuloilta ja torjuakseen omantunnon vapautta uhkaavan vaaran. {AO8 121.2}<br />
Jaakob vie perheensä pois luotaan, ettei se olisi näkemässä hänen ahdistustaan, ja jää<br />
yksinään rukoilemaan Jumalaa. Hän tunnustaa syntinsä ja tuo ilmi kiitollisuutensa Jumalan<br />
hänelle osoittamasta armosta, samalla kun hän syvästi nöyrtyneenä vetoaa siihen liittoon,<br />
jonka Jumala oli tehnyt hänen isiensä kanssa, sekä niihin lupauksiin, jotka hän itse oli saanut<br />
yöllisessä näyssä Beetelissä ja pakolaisuutensa maassa. Hänen elämänsä käännekohta on<br />
tullut; kaikki on vaakalaudalla. Pimeydessä ja yksinäisyydessä hän jatkaa rukoilemistaan ja<br />
nöyrtymistään Jumalan edessä. Äkkiä käsi laskeutuu hänen olkapäälleen. Hän luulee<br />
vihollisen vaanivan hänen henkeään, ja epätoivon kaikella voimalla hän painii ahdistajansa<br />
kanssa. Päivän koittaessa vieras käyttää yli-inhimillistä voimaansa. Hänen kosketuksestaan<br />
voimakas Jaakob lamautuu ja lankeaa avuttomana, itkien ja rukoillen salaperäisen<br />
vastustajansa kaulaan. Jaakob tietää nyt, että hän on taistellut liiton enkelin kanssa. Vaikka<br />
hän on kyvytön taistelemaan ja kärsii mitä kovinta kipua, hän ei luovu aikeestaan. Hän on<br />
kauan kärsinyt hämmennystä, tunnontuskaa ja ahdistusta syntinsä tähden; nyt hänen täytyy<br />
saada varmuus anteeksiannosta. Jumalallinen vieras näyttää aikovan lähteä, mutta Jaakob<br />
pitää hänestä kiinni ja rukoilee siunausta. Enkeli sanoo: »Päästä minut, sillä päivä koittaa»,<br />
mutta patriarkka huudahtaa: »En päästä sinua, ellet siunaa minua.» Mitä luottamusta,<br />
lujuutta ja hellittämättömyyttä Jaakob tässä osoittikaan! Jos tämä olisi ollut kerskailevaa,<br />
omahyväistä vaatimista, hänet olisi tuhottu silmänräpäyksessä, mutta hänen hellittämätön<br />
pyyntönsä tuli heikkoutensa ja arvottomuutensa tuntevasta sydämestä, joka kaikesta<br />
huolimatta luotti uskollisen Jumalan ar-moon. {AO8 121.3}<br />
»Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti» (Hoos. 12: 5). Nöyrtymisen, katumuksen ja<br />
antautumisen kautta tämä syntinen, erehtyvä ja kuolevainen ihminen sai voiton taivaan<br />
Valtiaan kanssa. Hän oli kiinnittänyt vapisevan otteensa Jumalan lupauksiin, eikä ääretön<br />
425
Change language