Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Rooman paaviin. Sen sijaan, että syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen pelastuksen toivo<br />
olisi pantu Jumalan Poikaan, kansa katsoi paaviin sekä pappeihin ja prelaatteihin, joille<br />
paavi oli jakanut valtaansa. Kansalle opetettiin, että paavi on heidän maanpäällinen<br />
välittäjänsä ja ettei kukaan voisi lähestyä Jumalaa paitsi hänen kauttaan, ja vieläpä että hän<br />
oli heille Jumalan asemassa ja että häntä sen vuoksi oli sokeasti toteltava. Hänen<br />
määräyksestään poikkeaminen oli riittävä syy rikkojien sieluun ja ruumiiseen kohdistuvalle<br />
ankarimmalle mahdolliselle rangaistukselle. Näin ihmisten mieli käännettiin pois Jumalasta<br />
erehtyviin, puutteellisiin ja syntisiin ihmisiin; ei, enemmän: itseensä pimeyden ruhtinaaseen,<br />
joka heidän kauttaan harjoitti valtaansa. Synti oli naamioitu pyhyyden vaippaan. Kun<br />
kirjoitukset syrjäytetään ja ihminen alkaa pitää itseään erinomaisena, emme voi odottaa<br />
muuta kuin petoksia, vilppiä ja jumalattomuutta. Inhimillisten lakien ja perinnäissääntöjen<br />
korottamisen yhteydessä ilmeni se turmelus, joka aina on seurauksena Jumalan lain<br />
syrjäyttämisestä. {AO7 43.1}<br />
Ne olivat vaarallisia aikoja Kristuksen seurakunnalle. Uskollisia valonkantajia oli<br />
todellakin vain muutamia. Vaikka totuus ei ollutkaan täysin ilman todistajia, näytti<br />
kuitenkin ajoittain siltä, että erehdykset ja taikausko täysin voittaisivat ja että tosi uskonto<br />
olisi tuomittu täysin häviämään maan päältä. Evankeliumi oli kadotettu näkyvistä, mutta<br />
uskonnon muodot olivat mitä moninaisimpia, ja kansa oli ankarien vaatimusten<br />
rasittama. {AO7 43.2}<br />
Kansaa ei opetettu ainoastaan katsomaan paaviin välimiehenään vaan luottamaan omiin<br />
töihinsä syntiensä sovittamiseksi. Pitkät pyhiinvaellusmatkat, katumusharjoitukset,<br />
pyhäinjäännösten palvelus, kirkkojen, pyhäkköjen ja alttareiden pystyttäminen, suurten<br />
rahasummien maksaminen kirkolle nämä ja monet muut samankaltaiset teot otettiin<br />
käytäntöön Jumalan vihan tyynnyttämiseksi ja hänen mielisuosionsa hankkimiseksi, aivan<br />
kuin Jumala olisi ihmisten kaltainen, joka suuttuisi pikkuasioista ja jota pitäisi lepyttää<br />
lahjoilla tai katumusharjoituksilla! {AO7 44.1}<br />
Kirkon suuri valta<br />
Huolimatta Rooman kirkon johtomiestenkin keskuudessa vallitsevista paheista kirkon<br />
vaikutus näytti jatkuvasti kasvavan. Kahdeksannen vuosisadan lopulla paavin kannattajat<br />
väittivät, että kirkon alkuaikoina Rooman piispoilla oli ollut sama hengellinen valta, jonka<br />
he nyt väittivät omistavansa. Tämän väitteen vahvistamiseksi oli tehtävä jotakin, mikä<br />
saattaisi sen näyttämään luotettavalta, ja tähän olikin valheen isällä keinot valmiina. Munkit<br />
väärentelivät vanhoja asiakirjoja. Löydettiin aikaisemmin tuntemattomia kirkolliskokousten<br />
määräyksiä, jotka vahvistivat paavin ylivallan varhaisimmista ajoista lähtien. Ja kirkko, joka<br />
oli hylännyt totuuden, vastaanotti mielihyvin nämä petokset.9 {AO7 44.2}<br />
Muutamat uskolliset oikealle perustukselle rakentajat (1 Kor. 3: 10, 11) hämmentyivät ja<br />
estyivät työssään väärien oppien kasatessa törkyä heidän tielleen. Kuten Jerusalemin<br />
muurien rakentajat Nehemian päivinä muutamat olivat valmiita sanomaan:<br />
32
Change language