Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Pyhässä Raamatussa ei ole sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että vanhurskaat saavat
palkkansa tai jumalattomat rangaistuksensa kuolemassa. Patriarkat ja profeetat eivät ole
jättäneet mitään sellaista vakuutusta. Kristus ja hänen apostolinsa eivät ole antaneet mitään
viittausta siihen. Raamattu opettaa selvästi, että ihmiset eivät heti kuolemansa jälkeen pääse
taivaaseen. Heidät esitetään nukkuvina ylösnousemukseen saakka (1 Tess. 4: 14; Job 14: 10-
12). Kun hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ihminen lakkaa ajattelemasta (Saarn. 12:
6). Kuolleet ovat haudan hiljaisuudessa. He eivät tiedä mitään siitä, mitä auringon alla
tapahtuu (Job 14: 21). Autuas lepo väsyneille vanhurskaille! Aika, olipa se pitkä tai lyhyt,
on heille vain silmänräpäys. He nukkuvat. Jumalan pasuunan soidessa he heräävät ihanaan
kuolemattomuuteen. »Sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina. — Mutta kun
tämä katoavainen pukeutuu ka-toamattomuuteen, ja tämä kuole-vainen pukeutuu
kuolemattomuu-teen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja
voitto saatu’» (1 Kor. 15: 52-55). Kun heidät herätetään syvästä unestaan, heidän ajattelunsa
alkaa siitä, mihin se päättyi. Viimeinen aistimus oli kuoleman tuska; viimeinen ajatus oli se,
että he joutuivat kuoleman vallan alle. Kun he nousevat haudasta, heidän ensimmäinen
iloinen ajatuksensa puhkeaa riemuhuudoksi: »Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema,
missä on sinun otasi?» (1 Kor. 15: 52-55). {AO8 60.1}
378