Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Sielun kuolemattomuusoppi ja viimeinen tuomio
Ennen kuin kukaan voi päästä autuaitten asuntoihin, hänen asiansa on käsiteltävä ja
hänen luonteensa ja tekonsa tutkittava Jumalan edessä. Kaikki tuomitaan sen perusteella,
mitä kirjoihin on kirjoitettu, ja kaikki saavat tekojensa mukaisen palkan. Tämä
tuomitseminen ei tapahdu ihmisen kuollessa. Pankaamme merkille Paavalin sanat: »Hän on
säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta,
jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet
kuolleista» (Ap.t. 17: 31). Tässä Paavali selvästi osoittaa, että maailman tuomitsemista
varten on määrätty erikoinen aika, joka Paavalin eläessä vielä oli tulevaisuudessa. {AO8
59.1}
Juudas viittaa samaan aikakaueen kirjoittaessaan Jumalasta,että »hän ne enkelit, jotka
eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen
iankaikkisissa kahleissa säilytettäväksi suuren päivän tuomioon». Ja hän lainaa Eenokin
sanat: »Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia» (Juud. 6,
14, 15). Johannes kirjoittaa: »Minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen
edessä, ja kirjat avattiin; — ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli
kirjoitettu, tekojensa mukaan» (Ilm. 20:12). {AO8 59.2}
Mutta jos kuolleet jo ovat naut-timassa taivaan autuutta tai vään-telehtimässä helvetin
tulessa, niin mitä varten on tuleva tuomio? Jumalan sanan opetukset näistä tärkeistä
kysymyksistä eivät ole hämäriä eivätkä ristiriitaisia; tavalliset ihmiset voivat ne ymmärtää.
Mutta kuka vilpitön ihminen voi vallalla olevassa teoriassa nähdä joko viisautta tai
oikeudenmukaisuutta? Saavatko vanhurskaat, sen jälkeen kun heidän asiansa on tuomiolla
tutkittu, kuulla sanat: »Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. — Mene herrasi iloon»,
oltuaan hänen luonaan kenties jo pitkät ajat? Kutsutaanko juma-lattomat piinapaikastansa
kuulemaan koko maailman tuomarin päätöstä: »Menkää pois minun tyköäni, te kirotut,
siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä»? (Matt.
25: 21, 41). Voi vakavaa pilkkaa, Jumalan viisauden ja oikeudenmukaisuuden häpeällistä
syyttämistä! {AO8 59.3}
Sielun kuolemattomuusoppi oli Rooman kirkon pakanuudesta lainaamia vääriä oppeja,
jotka se liitti kristinuskoon. Martti Luther luki sen niiden »luonnottomien tarujen joukkoon,
jotka ovat osana Rooman paavien käskykirjeiden muodostamassa tunkiossa.»380
Selittäessään Saarnaajan kirjassa olevia Salomon sanoja: »Kuolleet eivät tiedä mitään»,
uskonpuhdistaja sanoo: »Tämä on toinen kohta, joka osoittaa, että kuolleet ovat —
tiedottomia. Hän sanoo, että siellä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta. Salomo
päätteli, että kuolleet nukkuvat eivätkä ole mistään tietoisia. He lepäävät laskematta päiviä
tai vuosia, ja kun he heräävät, heistä tuntuu siltä, kuin he olisivat nukkuneet vain
hetkisen.»381 {AO8 59.4}
377