Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
ja epäjumalan-palvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät» (Ilm. 22:
14,15). {AO8 53.1}
Jumala on ilmoittanut ihmisille luonteensa ja suhtautumisensa syntiin. »Herra, Herra on
laupias ja armahtavainen Jumala, pitkä-mielinen ja suuri armossa ja us-kollisuudessa, joka
pysyy armolli-sena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei
kuitenkaan jätä rankaisematta» (2 Moos. 34: 6, 7). »Kaikki jumalattomat hän hukuttaa» (Ps.
142: 20). »Luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois» (Ps. 37:
38). Jumalan hallituksen voimaa ja arvovaltaa käytetään kapinan kukistamiseen, mutta
rankaisevan oikeuden kaikki toimenpiteet ovat täydellisessä sopusoinnussa Jumalan
luonteen kanssa, jonka ominaisuuksia ovat laupeus, pitkämielisyys ja hyvyys. {AO8 53.2}
Vapaaehtoinen kuuliaisuus onnen perusta
Jumala ei pakota kenenkään tahtoa eikä ymmärrystä. Häntä ei miellytä orjamainen
kuuliaisuus. Hän toivoo luomiensa olentojen rakastavan häntä, koska hän on rakastamisen
arvoinen, ja tottelevan häntä sillä perusteella, että he arvostavat hänen viisauttaan,
oikeamielisyyttään ja hyvyyttään. Kaikki, joilla on oikea käsitys näistä ominaisuuksista,
rakastavat häntä, koska hänen ihailtava luonteensa vetää heitä hänen puoleensa. {AO8 53.3}
Ne hyvyyden, laupeuden ja rak-kauden periaatteet, joita Jeesus opetti ja noudatti,
ilmaisevat Jumalan tahdon ja luonteen. Kristus julisti, että hän opetti vain sitä, minkä oli
saanut Isältään. Jumalan hallituksen periaatteet ovat täydellisessä sopusoinnussa Vapahtajan
antaman ohjeen kanssa: »Rakastakaa vihollisianne.» Jumala käyttää oikeutta jumalattomia
kohtaan maailmankaikkeuden hyväksi ja jopa niiden eduksi, joita hänen tuomionsa
kohtaavat. Hän tekisi heidät onnellisiksi, jos hän voisi sen tehdä hallituksensa lakien ja
luonteensa oikeudenmukaisuuden mukaisesti. Hän ympäröi heidät rakkautensa osoituksilla,
antaa heille tietoa laistaan ja jakaa heille armoaan, mutta he hylkäävät hänen rakkautensa,
syrjäyttävät hänen lakinsa ja hyl käävät hänen armonsa. Jatkuvasti vastaanottaessaan hänen
lahjojaan he häpäisevät niiden anta-jaa. He vihaavat Jumalaa, koska tietävät hänen inhoavan
heidän syntejään. Jumala kärsii kauan heidän pahuuttaan, mutta viimein tulee ratkaiseva
hetki, jolloin heidän kohtalonsa määrätään. Ottaako hän silloin nämä kapinoitsijat luokseen?
Pakottaako hän heidät tekemään hänen tahtonsa? {AO8 53.4}
Ne, jotka ovat valinneet saatanan johtajakseen ja ovat olleet hänen hallittavinaan, eivät
ole valmiita saapumaan Jumalan eteen. Ylpeys, petollisuus, hillittömyys ja julmuus ovat
piintyneet heidän luonteeseensa. Voivatko he tulla taivaaseen ja olla iäti niiden kanssa, joita
he maan päällä halveksivat ja vihasivat? Totuus ei ole milloinkaan valehtelijan mieleen,
nöyryys ei tyydytä itserakkautta ja ylpeyttä, puhtaus ei miellytä saastaista eikä epäitsekäs
rakkaus viehätä itsekästä. Minkä ilon lähteen taivas voisi tarjota niille, jotka ovat kokonaan
uppoutuneet maallisiin ja itsekkäisiin harrastuksiin? {AO8 54.1}
372