Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Jumalan lain toisen käskyn, joka kieltää kuvien palvelemisen, ja jakaa kymmenennen<br />
käskyn kahtia säilyttääkseen käskyjen alkuperäisen lukumäärän. {AO7 40.1}<br />
Lepopäivän muutos<br />
Pakanuuteen myöntymisen henki aukaisi tien vielä täydellisemmälle taivaan arvovallan<br />
hylkäämiselle. Pyhittymättömien kirkonjohtajien välityksellä saatana kävi käsiksi myös<br />
neljänteen käskyyn yrittäen syrjäyttää vanhan sapatin, jonka Jumala oli siunannut ja<br />
pyhittänyt (1 Moos. 2: 2, 3), korottaakseen sen tilalle pakanoiden viettämän »auringon<br />
kunnianarvoisen päivän». Tätä muutosta ei aluksi yritetty panna toimeen avoimesti.<br />
Ensimmäisinä vuosisatoina kaikki kristityt pitivät oikeata sapattia. He vaalivat Jumalan<br />
kunniaa, ja koska he uskoivat Jumalan lain olevan muuttumaton, he puolustivat innokkaasti<br />
sen käskyjen pyhyyttä. Mutta saatana toimi välikappaleittensa kautta hyvin kavalasti<br />
toteuttaakseen aikeitaan. Jotta kansan huomio saataisiin kohdistumaan sunnuntaihin, siitä<br />
tehtiin Kristuksen ylösnousemuksen muistojuhla. Jumalanpalveluksia järjestettiin sinä<br />
päivänä, mutta silti sitä pidettiin vain virkistyspäivänä ja sapattia pidettiin yhä<br />
pyhänä. {AO7 40.2}<br />
Valmistaakseen tietä sille työlle, jonka oli aikonut toteuttaa, saatana oli saanut juutalaiset<br />
ennen Kristuksen syntymää kuormittamaan sapatin mitä ankarimmilla säädöksillä ja siten<br />
tehnyt sen vietosta taakan. Käyttäen nyt hyväkseen sitä väärää valoa, johon oli sapatin<br />
saattanut, saatana leimasi sen halveksien juutalaiseksi asetukseksi. Kun kristityt yleisesti<br />
jatkoivat sunnuntain viettämistä riemullisena juhlana, hän johti heidät tekemään sapatista<br />
paastopäivän, synkän ja surullisen päivän, jotta he tällä tavoin voisivat osoittaa<br />
vihamielisyyttään juutalaisuutta kohtaan. {AO7 40.3}<br />
Neljännen vuosisadan alkupuolella keisari Konstantinus julkaisi määräyksen, jolla<br />
sunnuntai tehtiin yleiseksi juhlapäiväksi koko Rooman valtakunnassa.7 Hänen pakanalliset<br />
alamaisensa pitivät auringon päivää korkeassa arvossa, ja kristitytkin kunnioittivat sitä.<br />
Keisarin tarkoituksena oli yhdistää pakanuuden ja kristinuskon ristiriitaiset pyrkimykset.<br />
Häntä innostivat tähän kirkon piispat, jotka kunnianhimonsa ja vallanjanonsa innoittamina<br />
havaitsivat, että jos sekä kristityt että pakanat viettäisivät samaa päivää, se edistäisi<br />
kristinuskon nimellistä omaksumista pakanoiden keskuudessa ja lisäisi kirkon valtaa ja<br />
kunniaa. Mutta vaikka monet Jumalaa pelkäävät kristityt saatiinkin vähitellen pitämään<br />
sunnuntaita jossain määrin pyhänä, he yhä pitivät oikeata sapattia Herran pyhäpäivänä ja<br />
viettivät sitä kuuliaisina neljännelle käskylle. {AO7 41.1}<br />
Pääpettäjä ei ollut vielä suorittanut työtään loppuun. Hän oli päättänyt koota koko<br />
kristityn maailman lippunsa alle ja harjoittaa valtaansa käskynhaltijansa, ylpeän paavin,<br />
välityksellä, joka väitti olevansa Kristuksen edustaja. Puolittain kääntyneiden pakanoiden,<br />
kunnianhimoisten kirkonmiesten ja maailmaa rakastavien kirkon jäsenten avulla hän toteutti<br />
aikeensa. Aika ajoin pidettiin suuria kirkolliskokouksia, joihin kirkolliset arvohenkilöt<br />
kokoontuivat kaikkialta maailmasta. Miltei jokaisessa kirkolliskokouksessa Jumalan<br />
30
Change language