Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
iankaikkisesti armon astiain nähden, jotka, sen sijaan että puolustaisivat noita kurjia
olentoja, sanovat: Amen, halleluja! Ylistetty olkoon Herra! » {AO8 47.4}
Missähän Jumalan sanan kohdassa sellaista opetetaan? Kadottavatko pelastetut taivaassa
kaikki säälin ja armeliaisuuden tunteet, jopa tavallisen inhimillisyydenkin? Vaihtuvatko
nämä stoalaiseen välinpitämättömyyteen tai epäinhimilliseen julmuuteen? Ei, ei! Sellaista
Jumalan kirja ei opeta. Ne, jotka esittävät edellä olevissa lainauksissa ilmeneviä mielipiteitä,
voivat olla oppineita ja rehellisiä ihmisiä, mutta he ovat saatanan viisastelun pettämiä. Tämä
johtaa heidät tulkitsemaan väärin Raamatun voimakkaita ilmaisuja, niin että heidän
esityksensä saa sellaisen katkeran ja ilkeän sävyn, joka kuuluu saatanalle eikä meidän
Luojallemme. »Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen
jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää,
kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!» (Hes.
33:11). {AO8 49.1}
Mitä hyötyä tuottaisimme Ju-malalle, jos hyväksyisimme sen käsityksen, että häntä
miellyttää loppumattoman kidutuksen näke-minen ja että hän iloitsee kärsivien
ihmisraukkojen vaikeroimisesta, kirkumisesta ja kiroilemisesta hänen pitäessään heitä
helvetin tulessa? Voivatko nämä kamalat äänet olla musiikkia iankaikkiselle Rakkaudelle?
Korostetaan, että loppumattoman kurjuuden määrääminen jumalattomille osoittaisi Jumalan
vihaavan syntiä paheena, joka hävittää maailmankaikkeuden rauhan ja järjestyksen. Mitä
kauheaa juma-lanpilkkaa! Aivan kuin Jumalan viha syntiä kohtaan olisi syy sen
ikuistamiseen. Sillä näiden teologien opin mukaan jatkuva kidutus ilman armon toivoa tekee
sen kurjat uhrit raivoisiksi, ja kun he kiroten ja Jumalaa pilkaten purkavat raivoaan, he
alituisesti lisäävät syntivelkaansa. Jumalan kunniaa ei koroteta tekemällä synti pysyväiseksi
ja lisäämällä sitä halki ikuisten aikojen. {AO8 49.2}
Ihmismieli ei pysty arvioimaan, miten paljon pahaa ikuista piinaa suosiva harhaoppi on
saanut aikaan. Rakkauden ja hyvyyden täyttämä, sääliä uhkuva Raamatun uskonto on
pimitetty taikauskolla ja puettu kauhun vaatteisiin. Kun ajattelemme, miten väärällä tavalla
saatana on kuvannut Jumalan luonteen, niin voimmeko ihmetellä, että laupiasta Luojaamme
epäillään ja pelätään, vieläpä vihataankin? Ne kauheat käsitykset Jumalasta, jotka
saarnatuoleista esitettyinä ovat levinneet yli maailman, ovat tehneet tuhansista, jopa
miljoonista ihmisistä epäilijöitä ja jumalankieltäjiä. {AO8 49.3}
Ikuisen piinan teoria on yksi niistä vääristä opeista, joista Babylonin haureuden viini on
muodostunut ja jolla hän on juottanut kaikki kansat (Ilm. 14: 8; 17: 2). Se, että Kristuksen
saarnaajat ovat hyväksyneet tämän väärän opin ja julistaneet sitä Jumalalle pyhitetyltä
saarnapaikalta, on todellakin salaisuus. He saivat sen Roomasta samoin kuin väärän
sapatinkin. On totta, että sen julistajina on ollut suuria ja hyviä miehiä, mutta he eivät olleet
saaneet tässä asiassa sitä valoa, minkä me olemme saaneet. He olivat vastuussa vain siitä
valosta, joka loisti heidän aikanaan; me taas olemme vastuussa meidän aikanamme
368