Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Kristus puolustajana
Suurinkin ihmisten osoittama mielenkiinto maallisten tuomioistuinten päätöksiin kuvaa
vain heikosti sitä mielenkiintoa, jota osoitetaan taivaan saleissa, kun elämän kirjassa olevat
nimet tulevat esille tutkittaviksi koko maailman Tuomarin edessä. Jumalallinen välittäjä
pyytää, että kaikki, jotka ovat voittaneet uskon kautta hänen vereensä, saisivat rikoksensa
anteeksi, pääsisivät jälleen Eedenkotiinsa ja heidät kruunattaisiin hänen kanssaperillisikseen
»entisessä hallituksessa» (Miika. 4: 8). Saatana oli aikonut pettämällä ja viettelemällä
meidän sukumme tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelman ihmisen luomisessa, mutta Kristus
pyytää nyt, että tämä suunnitelma toteutettaisiin, aivan kuin ihminen ei olisi koskaan
langennut. Hän ei pyydä kansalleen vain täydellistä ja lopullista anteeksiantoa ja
vanhurskauttamista, vaan myös osallisuutta hänen kunniaansa ja valtaistuimeensa. {AO7
409.2}
Jeesuksen esittäessä pyyntönsä niiden puolesta, jotka ovat vastaanottaneet hänen
armonsa, saatana syyttää heitä Jumalan edessä väittäen heidän olevan rikollisia. Suuri
pettäjä on koettanut johtaa heitä epäilyyn, riistää heiltä luottamuksen Jumalaan, erottaa
heidät Jumalan rakkaudesta ja saada heidät rikkomaan hänen lakiaan. Nyt hän viittaa heidän
elämästään tehtyihin merkintöihin, luonteen virheisiin, heidän Vapahtajaa häpäisseeseen
erilaisuuteensa Kristukseen verrattuna sekä kaikkiin niihin synteihin, joita tekemään hän on
heidät houkutellut. Näiden tähden hän vaatii heitä jätettäviksi hänen valtaansa. {AO7 409.3}
Jeesus ei puolusta heidän syntejään, mutta hän viittaa heidän katumukseensa ja uskoonsa
ja vaatien heille anteeksiantoa hän kohottaa haavoitetut kätensä Isän ja pyhien enkelien
edessä sanoen: »Minä tunnen heidät nimeltä. Minä olen kaivertanut heidät käsiini.
’Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala,
hylkää’» (Ps. 51: 19). Kansansa syyttäjälle hän sanoo: »Herra nuhdelkoon sinua, saatana.
Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta
temmattu?» (Sak. 3: 2). Kristus pukee uskolliset palvelijansa omaan vanhurskauteensa
esittääkseen Isälleen »kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä
mitään muuta sellaista» (Ef. 5: 27). Heidän nimensä ovat elämän kirjassa, ja heistä on
kirjoitettu: »He saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen
arvolliset» (Ilm. 3: 4). {AO7 409.4}
Näin toteutuu täysin uuden liiton lupaus: »Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä
enää muista heidän syntejänsä.» »Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään
Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä» (Jer. 31: 34; 50:
20). »Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia ja maan
hedelmä heille korkeus ja loisto. Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemissa jäljelle
jääneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun» (Jes.
4: 2, 3). {AO7 410.1}
331