Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
mieleen Jumalan lakia. Varhaisempina aikoina saarnatuoli oli omantunnon äänen kaiku. —
Meidän kuuluisimmat saarnaajamme saivat esityksensä ihmeellisen yleviksi seuraamalla
Mestarin esimerkkiä ja antamalla huomattavan aseman laille käskyineen ja uhkauksineen.
He toistivat kahta suurta perustotuutta: ensiksi, että laki on Jumalan täydellisen luonteen
jäljennös, ja toiseksi, että se ihminen, joka ei rakasta lakia, ei rakasta evankeliumiakaan,
sillä laki samoin kuin evankeliumikin on Jumalan todellista luonnetta heijastava kuvastin.
Tässä esitetty vaara johtaa toiseen, siihen että aliarvioidaan synnin hirvittävyys, laajuus ja
moitittavuus. Käskyn rikkomisessa tapahtuva vääryys on verrannollinen käskyn
oikeudenmukaisuuteen.» {AO7 395.2}
»Edellä mainittuihin vaaroihin liittyy Jumalan oikeudenmukaisuuden aliarvioiminen.
Nykyään pyritään saarnatuoleissa erottamaan Jumalan oikeudenmukaisuus hänen
hyvyydestään ja alentamaan hyvyys tunteeksi pikemmin kuin korottamaan periaatteeksi.
Uusi teologinen prisma hajottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt. Onko Jumalan laki hyvä
vai paha? Se on hyvä. Silloin oikeudenmukaisuus on hyvä, sillä se merkitsee halua toteuttaa
laki. Kun ihmiset tottuvat väheksymään Jumalan lakia ja oikeutta eivätkä pidä yleistä
tottelemattomuutta pahana, he helposti väheksyvät myös armoa, joka on tuottanut synnin
sovituksen.» Siten evankeliumi kadottaa arvonsa ja merkityksensä ihmisten silmissä, ja pian
he ovat valmiit käytännössä hylkäämään Raamatun. {AO7 395.3}
Monet uskonnon opettajat väittävät Kristuksen kuolemansa kautta poistaneen lain ja
ihmisten olevan nyt vapaita sen vaatimuksista. Muutamat kuvailevat sitä raskaaksi ikeeksi ja
esittävät vastakohtana lain orjuudelle sen vapauden, jota ihminen saa nauttia pitäytyessään
evankeliumiin. {AO7 396.1}
Mutta profeetat ja apostolit eivät suhtautuneet näin Jumalan pyhään lakiin. Daavid sanoi:
»Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti. Silloin minä vaellan
avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn» (Ps. 119: 44, 45). Apostoli Jaakob,
joka kirjoitti kirjeensä Kristuksen kuoleman jälkeen, näkee kymmenen käskyn laissa
»kuninkaallisen lain» ja tuota lakia tarkoittaen suosittelee katsomista »täydelliseen lakiin,
vapauden lakiin» (Jaak. 2: 8; 1: 25). Ilmestyskirjan kirjoittaja julistaa puoli vuosisataa
ristiinnaulitsemisen jälkeen autuaiksi ne, jotka pitävät Jumalan käskyt, koska he saavat
syödä elämän puusta ja mennä portista kaupunkiin (Ilm. 22: 14 vanha suom.
käännös). {AO7 396.2}
Se väite, että Kristus kuolemansa kautta kumosi Isänsä lain, on perusteeton. Jos olisi ollut
mahdollista muuttaa laki tai julistaa se pätemättömäksi, silloin Kristuksen ei olisi tarvinnut
kuolla vapauttaakseen ihmisen synnin rangaistuksesta. Sen sijaan, että Kristuksen kuolema
olisi kumonnut lain, se osoittaa, että laki on muuttumaton. Jumalan Poika tuli tekemään lain
»suureksi ja ihanaksi» (Jes. 42: 21). Hän sanoi: »Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai
profeettoja kumoamaan, - - kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain,
ei ainoakaan piirto» (Matt. 5: 17, 18). Itsestään hän todistaa: »Sinun tahtosi, minun
318