Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
syntinsä anteeksi eivätkä joutuisi erotetuiksi seurakunnasta. Kuinka paljon tärkeämpää
onkaan, että me tänä sovituspäivää vastaavana tuomion aikana ymmärrämme ylimmäisen
pappimme työtä ja tiedämme, mitä velvollisuuksia meillä on. {AO7 368.4}
Ihmiset eivät voi rangaistuksetta hylätä niitä varoituksia, joita Jumala armossaan heille
lähettää. Nooan aikana lähetettiin taivaasta sanoma maan päälle, ja ihmisten pelastus riippui
heidän suhtautumisestaan sanomaan. Koska he hylkäsivät varoituksen, Jumalan Henki jätti
syntisen sukukunnan, ja he hukkuivat vedenpaisumuksen aaltoihin. Aabrahamin aikana
armo lakkasi puolustamasta Sodoman rikollisia asukkaita, ja taivaasta lähetetty tuli kulutti
heidät kaikki, lukuunottamatta Lootia, hänen vaimoaan ja kahta tytärtään. Samoin oli
Kristuksen päivinä. Jumalan Poika sanoi sukupolvensa uskottomille juutalaisille: »Katso,
teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi» (Matt. 23: 38). Katsellessaan viimeisiä päiviä sama
ääretön viisaus sanoo niistä, jotka »eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa
pelastua», että »Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että
kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen» (2
Tess. 2: 10-12). Kun he hylkäävät hänen sanansa opetukset, hän ottaa heiltä pois Henkensä
ja jättää heidän niiden erehdysten valtaan, joita he rakastavat. {AO7 369.1}
Mutta Kristus rukoilee vielä ihmisten puolesta, ja valoa annetaan niille, jotka sitä etsivät.
Vaikka adventistit eivät tätä alussa ymmärtäneet, se selvisi heille myöhemmin, kun heille
alkoivat avautua ne raamatunpaikat, jotka selittävät heidän todellisen asemansa. {AO7
369.2}
Määrätyn ajan mentyä ohi vuonna 1844 tuli vaikean koetuksen aika niille, jotka vielä
uskoivat Kristuksen tulevan pian. Ainoana apuna todellisen asemansa selville saamiseksi
heillä oli se valo, joka suuntasi heidän ajatuksensa taivaan pyhäkköön. Muutamat hylkäsivät
uskon profeetallisia ajanjaksoja koskeviin aikaisempiin laskelmiinsa ja väittivät
adventtiliikettä seurannutta Pyhän Hengen voimakasta vaikutusta inhimillisten tai
saatanallisten voimien aiheuttamaksi. Toiset taas pitivät varmana, että Herra oli johtanut
heitä heidän menneessä kokemuksessaan. Kun he valvoen ja rukoillen odottivat saavansa
tietää Jumalan tahdon, he näkivät suuren Ylimmäisen pappinsa ryhtyneen suorittamaan
papillisen palveluksensa toista osaa. Seuraten häntä uskossa he oppivat ymmärtämään myös
seurakunnan viimeisen työn. He ymmärsivät paremmin ensimmäisen ja toisen enkelin
sanomat sekä olivat valmiit vastaanottamaan ja antamaan maailmalle kolmannen enkelin
vakavan varoituksen sellaisena kuin se esitetään Ilmestyskirjan 14. luvussa. {AO7 369.3}
295