Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
synnyttää hänen tulemustaan kohtaan enemmän tai vähemmän näkyvää vihaa, jonka Jumala<br />
kuitenkin joka tapauksessa tuntee. Se on vetänyt rajan, niin että ne, jotka tutkivat sydäntään,<br />
voivat tietää, kummalla puolella he olisivat olleet, jos Herra olisi silloin tullut olisivatko he<br />
huudahtaneet: ’Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan’,<br />
vai olisivatko he sanoneet vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää<br />
meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta.’ Me uskomme,<br />
että Jumala on siten tutkinut lapsiaan, on koetellut heidän uskoaan ja nähnyt, väistyisivätkö<br />
he koetuksen hetkenä siitä asemasta, mihin hän näkisi sopivaksi heidät asettaa, vai<br />
hylkäisivätkö he tämän maailman ja turvautuisivat ehdottomalla luottamuksella Jumalan<br />
sanaan.»365 {AO7 349.4}<br />
Niiden tunteet, jotka yhä uskoivat Jumalan johtaneen heitä heidän menneissä<br />
kokemuksissaan, ilmenevät seuraavista William Millerin sanoista: »Jos minun olisi elettävä<br />
elämäni uudelleen ja minulla olisi sama todistusaineisto kuin silloinkin, minun täytyisi,<br />
ollakseni rehellinen Jumalan ja ihmisten edessä, menetellä samalla tavalla kuin olen<br />
menetellyt. Toivon puhdistaneeni vaatteeni sielujen verestä. Tunnen, että siinä määrin kuin<br />
on ollut minun vallassani, olen vapautunut kaikesta syyllisyydestä heidän<br />
tuomitsemiseensa.» »Vaikka olen kahdesti pettynyt», tämä Jumalan mies kirjoitti, »en<br />
kuitenkaan ole masentunut tai lannistunut. - - Panen toivoni Kristuksen tulemukseen yhtä<br />
varmasti kuin milloin hyvänsä aikaisemmin. Olen tehnyt vain sen, minkä useiden vuosien<br />
vakavan harkinnan jälkeen tunsin vakavaksi velvollisuudekseni. Jos olen erehtynyt, se on<br />
tapahtunut rakkauden hengessä, sillä olen rakastanut lähimmäisiäni ja halunnut täyttää<br />
velvollisuuteni Jumalaa kohtaan. Sen tiedän, etten olen saarnannut mitään sellaista, mihin<br />
itse en olisi uskonut. Jumala on ollut kanssani. Hänen voimansa on näkynyt työtä<br />
suoritettaessa, ja paljon hyvää on saatu aikaan. Monet tuhannet on, sen mukaan kuin<br />
ihminen voi nähdä, aikaa koskevan saarnan kautta johdettu tutkimaan Raamattua ja siten<br />
ovat tulleet sovitetuiksi Jumalan kanssa uskon ja Kristuksen verellä pirskoittamisen<br />
kautta.»366 »En ole koskaan ja hänen sanaansa. Pilkkaava enkä ole lannistunut maailman<br />
paheksumisesta. Nytkään en osta heidän suosiotaan enkä ylitä velvollisuuttani uhmatakseni<br />
heidän vihaansa. Minä en ole koskaan koettava säilyttää elämääni heidän kauttaan enkä ole<br />
kieltäytyvä, niin toivon, sitä uhraamasta, jos Jumala hyvässä kaitselmuksessaan niin<br />
järjestää.»367 {AO7 350.1}<br />
Jumala ei hylännyt kansaansa. Hänen Henkensä oli yhä niiden yllä, jotka eivät<br />
äkkipikaisesti hylänneet vastaanottamaansa valoa ja adventtiliikettä. Hebrealaiskirjeessä on<br />
annettu niille Herraa odottaville, joita koetellaan tällaisessa ahdinkotilassa, seuraavat<br />
rohkaisevat ja varoittavat sanat: »Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on<br />
suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen,<br />
mikä luvattu on. Sillä vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä<br />
viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun<br />
sieluni mielisty häneen. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi<br />
278
Change language