Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Uusi pettymys<br />
Mutta jälleen heidän osakseen tuli pettymys. Odotettu aika meni ohi, eikä Vapahtaja<br />
tullut. He olivat odottaneet hänen ilmestymistään järkähtämättömällä luottamuksella, ja nyt<br />
heillä oli sama tunne kuin Marialla, joka tultuaan Vapahtajan haudalle ja nähtyään sen<br />
olevan tyhjä itkien huudahti: »Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat<br />
hänet panneet» (Joh. 20:13). {AO7 347.4}<br />
Pelonsekainen kunnioitus, pelko siitä, että sanoma voisi olla totta, oli jonkin aikaa<br />
hillinnyt epäuskoista maailmaa. Kun aika meni ohi, pelko ei aivan heti hävinnyt. Sanoman<br />
hylänneet eivät aluksi uskaltaneet iloita uskovien pettymyksestä, mutta kun mitään Jumalan<br />
vihan merkkiä ei näkynyt, he tointuivat pelostaan ja alkoivat jälleen moittia ja pilkata. Suuri<br />
joukko niitä, jotka olivat tunnustaneet uskovansa Herran pikaiseen tulemiseen, kielsi<br />
uskonsa. Muutamat, jotka olivat olleet hyvin itsevarmoja, loukkaantuivat ylpeytensä tähden<br />
niin syvästi, että he tunsivat halua paeta maailmasta. Joonan tavoin he olivat tyytymättömiä<br />
Jumalan heille antamaan kokemukseen ja pitivät kuolemaa parempana kuin elämää. Ne,<br />
jotka olivat perustaneet uskonsa toisten mielipiteisiin eivätkä Jumalan sanaan, olivat nyt<br />
jälleen valmiit muuttamaan mielipiteensä. Pilkkaajat saivat heikot ja pelkurit omalle<br />
puolelleen, ja kaikki nämä yhtyivät julistamaan, ettei enää voinut olla mitään pelättävää tai<br />
odotettavaa. Aika oli mennyt ohi, Herra ei ollut tullut ja maailma voi pysyä nykyisellään<br />
tuhansia vuosia. {AO7 348.1}<br />
Vilpittömät, vakavat uskovaiset olivat jättäneet kaikki Kristuksen tähden ja olivat saaneet<br />
kokea hänen läsnäoloaan enemmän kuin koskaan ennen. He olivat, niin kuin he luulivat,<br />
antaneet viimeisen varoituksen maailmalle, ja odottaessaan pian pääsevänsä jumalallisen<br />
Mestarinsa ja taivaan enkelien seuraan he olivat suuressa määrin vetäytyneet pois niiden<br />
seurasta, jotka eivät vastaanottaneet sanomaa. Hartaasti toivoen he olivat rukoilleet: »Tule,<br />
Herra Jeesus, tule pian.» Mutta hän ei tullut. Elämän huolien ja vastuksien raskaan taakan<br />
uudelleen ottaminen kannettavaksi sekä pilkkaavan maailman ivan ja halveksimisen<br />
kestäminen oli pelottava uskon ja kärsivällisyyden koe. {AO7 348.2}<br />
Tämä pettymys ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin opetuslasten pettymys Kristuksen<br />
esimmäisen tulemisen aikana. Kun Jeesus ratsasti riemukulkueessa Jerusalemiin, hänen<br />
opetuslapsensa uskoivat, että hän aikoi nousta Daavidin valtaistuimelle ja vapauttaa Israelin<br />
sen sortajista. Suurin toivein ja iloisin odotuksin he kilpailivat keskenään kunnian<br />
osoittamisessa kuninkaalleen. Useat levittivät päällysvaatteensa matoksi tielle tai sirottivat<br />
tuuheita palmunoksia hänen eteensä. Ilon hurmiossa he yhtyivät riemulliseen huutoon:<br />
»Hoosianna Daavidin pojalle!» Kun tämän ilonpurkauksen häiritsemät ja vihastuttamat<br />
fariseukset toivoivat Jeesuksen nuhtelevan opetuslapsiaan, hän vastasi: »Jos nämä olisivat<br />
vaiti, niin kivet huutaisivat» (Luuk. 19: 40). Profetian piti toteutua. Opetuslapset täyttivät<br />
Jumalan tarkoituksen; kuitenkin heidän täytyi kokea katkera pettymys. Muutamien päivien<br />
kuluttua he todistivat Vapahtajan tuskallista kuolemaa ja hautasivat hänet. Heidän<br />
276
Change language