Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
ja olivat vakavasti pyrkineet sydämen ja elämän puhtauteen. Heillä oli henkilökohtainen<br />
kokemus ja usko Jumalaan ja hänen sanaansa, joita pettymys ja viivytys eivät voineet<br />
hävittää. Toiset »ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa». Nämä olivat<br />
seuranneet hetkellistä mielijohdetta. Juhlallinen sanoma oli herättänyt heissä pelkoa, mutta<br />
he olivat luottaneet veljiensä uskoon ja tyytyivät hyvien tunteiden lepattavaan valoon<br />
ymmärtämättä täysin totuutta tai kokematta armon todellista vaikutusta sydämessään. He<br />
olivat menneet kohtaamaan Herraa toivoen heti saavansa palkan mutta he eivät olleet<br />
valmistuneet kokemaan viivytystä ja pettymystä. Kun koettelemukset tulivat, heidän<br />
uskonsa horjui, ja heidän lamppunsa paloivat himmeästi. {AO7 340.1}<br />
»Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.» Yljän viipyminen merkitsee sen<br />
ajan ohitse menoa, jolloin Herran odotettiin saapuvan, sekä pettymystä ja näennäistä<br />
viivytystä. Tänä epävarmuuden aikana pintapuolisten ja puolisydämisten into alkoi pian<br />
horjua ja heidän pyrkimyksensä herpaantua. Mutta niillä, joiden usko perustui<br />
henkilökohtaiseen raamatuntemukseen, oli jalkojensa alla kallio, jota pettymyksen aallot<br />
eivät voineet huuhtoa pois. Heille kaikille tuli uni, ja he nukkuivat, toinen luokka<br />
välinpitämättömänä ja uskonsa hyläten, toinen odottaen kärsivällisesti kirkkaampaa valoa.<br />
Kuitenkin jälkimmäisetkin näyttivät koettelemusten yönä osaksi kadottaneen intonsa ja<br />
antaumuksensa. Puolisydämiset ja pintapuoliset eivät enää voineet nojautua veljiensä<br />
uskoon. Jokaisen täytyi seistä tai kaatua muista riippumatta. {AO7 340.2}<br />
Sielunvihollisen juonia adventtiherätyksen lamauttamiseksi<br />
Näihin aikoihin alkoi esiintyä hurmahenkisyyttä. Muutamat, jotka olivat tunnustaneet<br />
olevansa sanoman innokkaita kannattajia, hylkäsivät Jumalan sanan ainoana<br />
erehtymättömänä oppaana ja väittäen olevansa Hengen johdossa antautuivat omien<br />
tunteittensa, vaikutelmiensa ja kuvittelujensa johdettaviksi. Jotkut ilmaisivat sokeaa kiihkoa<br />
ja julistivat tuomion kaikille, jotka eivät hyväksyneet heidän menettelyään. Heidän<br />
kiihkomieliset käsityksensä ja menettelytapansa eivät saaneet adventistien enemmistön<br />
taholta osakseen vähääkään myötätuntoa; kuitenkin ne tuottivat häpeää totuuden<br />
asialle. {AO7 340.3}<br />
Saatana koetti tällä tavalla vastustaa ja vahingoittaa Jumalan työtä. Adventtiliike oli<br />
saanut aikaan suuren herätyksen, tuhannet syntiset olivat kääntyneet ja uskovaisia miehiä<br />
antautui julistamaan totuutta, vieläpä viivytyksenkin aikana. Pahuuden ruhtinas menetti<br />
alamaisiaan, ja saattaakseen Jumalan asian huonoon huutoon hän koetti pettää joitakin<br />
uskon tunnustajia ja kiihotti heitä äärimmäisyyksiin. Sitten hänen asiamiehensä olivat<br />
valmiina tarttumaan jokaiseen erehdykseen, jokaiseen hairahdukseen ja jokaiseen<br />
sopimattomaan tekoon sekä esittämään ne kansalle suuresti liioiteltuina tehdäkseen<br />
adventistit ja heidän uskonsa vastenmielisiksi. Sen vuoksi mitä useampia sellaisia<br />
henkilöitä, jotka olivat hänen johdossaan, hän saisi tunnustamaan uskonsa Kristuksen<br />
268
Change language