Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
kaikki kansat» (Ilm. 14: 8). Sana »Babylon» johtuu sanasta »Baabel», joka merkitsee
sekaannusta. Raamatussa se tarkoittaa väärän tai turmeltuneen uskonnon eri muotoja.
Ilmestyskirjan 17. luvussa Babylon esitetään naisena, jolla vertauskuvalla Raamatussa
kuvataan seurakuntaa, niin että siveellinen nainen kuvaa puhdasta seurakuntaa ja
turmeltunut nainen langennutta seurakuntaa. {AO7 329.2}
Kristuksen ja hänen seurakuntansa välillä vallitsevaa pyhää ja kestävää yhteyttä kuvataan
Raamatussa avioliitolla. Herra on liittynyt kansaansa juhlallisen sopimuksen kautta. Hän on
luvannut olla sen Jumala, ja se on sitoutunut olemaan hänen ja yksin hänen. Hän sanoo:
»Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla,
armolla ja laupeudella» (Hoos. 2: 19). Ja taas: »Minä olen ottanut teidät omikseni» (Jer. 3:
14). Uudessa testamentissa Paavali käyttää samaa kuvaa sanoessaan: »Minähän olen
kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen»
(2 Kor. 11: 2). {AO7 329.3}
Kun seurakunta antaa luottamuksensa ja kiintymyksensä kääntyä pois Kristuksesta ja
sallii rakkauden maallisiin asioihin vallata sielunsa, verrataan tätä seurakunnan
uskottomuutta Kristusta kohtaan avioliittolupauksen rikkomiseen. Tällä vertauskuvalla
esitetään Israelin synti kansan luopuessa Herrasta, ja Jumalan ihmeellistä rakkautta, jota
Israel siten halveksi, kuvataan seuraavalla liikuttavalla tavalla: »Minä vannoin sinulle ja
menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra; ja sinä tulit minun omakseni.» »Sinusta tuli
ylenmäärin kaunis, ja sinä kelpasit kuninkaalliseen arvoon. Ja sinun maineesi kulki
pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka
minä sinun yllesi panin. — Mutta sinä luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi
nojalla»; »avionrikkoja - vaimo, joka miehensä sijaan ottaa vieraita.» »Niinkuin vaimo on
uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra»
(Hes. 16: 8, 13-15, 32; Jer. 3: 20). {AO7 329.4}
Uudessa testamentissa käytetään samanlaista kieltä kristityistä, jotka etsivät maailman
ystävyyttä enemmän kuin Jumalan suosiota. Apostoli Jaakob sanoo: »Te avionrikkojat,
ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla
maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.» {AO7 330.1}
Ilmestyskirjan 17. luvussa esitetään Babylon naisena, joka oli puettu purppuraan ja
helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista
maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli
kirjoitettu nimi, salaisuus: »Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.» Sitten
profeetta jatkaa: »Minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen
todistajain verestä.» Edelleen sanotaan, että Babylon »on se suuri kaupunki, jolla on maan
kuninkaitten kuninkuus» (Ilm. 17: 4-6, 18). Se valta, joka monia vuosisatoja hallitsi
tyrannina kristikunnan yksinvaltiaita hallitsijoita, on Rooma. Purppura ja helakanpuna sekä
kulta, jalokivet ja helmet kuvaavat elävästi Rooman ylpeän valtiaan loistoa, joka oli
259