Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
kuvaa kirjoittaessaan: »hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki,
niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja sa maan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
yksi Herra, yksi usko, yksi kaste» (Ef. 4: 3-5). {AO7 328.2}
Näitä siunattuja seurauksia saivat kokea ne, jotka vastaanottivat adventtisanoman. He
olivat lähtöisin eri uskonsuunnista, ja heidän uskonnollisia käsityksiään erottavat rajaaidat
sortuivat maahan: ristiriitaiset uskontunnustukset hävisivät, epäraamatullinen toivo
ajallisesta tuhatvuotisesta valtakunnasta hylättiin, väärät käsitykset Kristuksen toisesta
tulemisesta oikaistiin, ylpeys ja maailmanmielisyys poistuivat, vääryydet oikaistiin,
sydänten välille muodostui mitä suloisin yhteys, ja rakkaus ja ilo vallitsivat. Jos tämä oppi
vaikutti tällä tavalla niihin harvoihin, jotka sen vastaanottivat, se olisi vaikuttanut samoin
kaikkiin, jos kaikki olisivat sen vastaanottaneet. {AO7 328.3}
Mutta seurakunnat eivät yleensä välittäneet varoituksesta. Saarnaajat, joiden »Israelin
huoneen vartijoina» olisi pitänyt ensimmäisinä huomata Jeesuksen tulemisen merkit, olivat
laiminlyöneet velvollisuutensa etsiä totuutta joko profeettain todistuksista tai ajan merkeistä.
Kun maalliset toiveet ja kunnianhimoiset suunnitelmat valtasivat sydämen, kylmeni rakkaus
Jumalaan ja usko hänen sanaansa, ja kun oppia Kristuksen tulemuksesta esitettiin, se herätti
vain ennakkoluuloja ja epäilyjä. Sitä seikkaa, että sanomaa julistivat suureksi osaksi
maallikot, käytettiin todistuksena sitä vastaan. Samoin kuin Kristuksen aikana Jumalan
sanan selvään todistukseen vastattiin kysymällä: »Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut
häneen tai kukaan fariseuksista?» Huomattuaan, miten vaikea tehtävä oli kumota ne
todistukset, jotka perustuivat profeetallisiin ajanjaksoihin, monet kielsivät kansaa tutkimasta
profetioita opettaen, että profeetalliset kirjat olivat lukitut, eikä niitä voinut ymmärtää.
Suuret joukot, jotka luottivat sokeasti paimeniinsa, kieltäytyivät kuuntelemasta varoitusta, ja
toiset, vaikka olivat vakuuttuneita totuudesta, eivät uskaltaneet sitä tunnustaa, ettei heitä
erotettaisi synagoogasta. Se sanoma, jonka Jumala oli lähettänyt koettelemaan ja
puhdistamaan seurakuntaa, ilmaisi hyvin selvästi, kuinka suuri oli niiden joukko, jotka
olivat kiintyneet tähän maailmaan enemmän kuin Kristukseen. Ne siteet, jotka liittivät
heidät maahan, olivat vahvemmat kuin taivaan vetovoima. He valitsivat maallisen viisauden
äänen kuuntelemisen ja kääntyivät pois sydäntä koettelevasta totuuden sanomasta. {AO7
328.4}
Hylätessään ensimmäisen enkelin varoituksen he hylkäsivät sen keinon, jonka Jumala oli
varannut heidän parannuksekseen. He halveksivat sitä armon sanomaa, joka olisi korjannut
ne epäkohdat, jotka erottivat heidät Jumalasta, ja alkoivat entistä innokkaammin etsiä
maailman ystävyyttä. Tämä oli syynä siihen maailmallisuuden, luopumuksen ja hengellisen
kuoleman pelottavaan tilaan, joka vallitsi seurakunnissa 1844. {AO7 329.1}
Ilmestyskirjan »Suuri Babylon»
Ilmestyskirjan 14. luvun mukaan ensimmäistä enkeliä seurasi toinen enkeli, joka sanoi:
»Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut
258