Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
julistavan hänen tulemustaan ja miten hän kohtelee niitä, jotka kieltävät hänen tulemisensa.
»Valvokaa siis», hän sanoo. »Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee
näin tekevän!» (Matt: 24: 42, 46). »Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä,
millä het kellä minä sinun päällesi tulen» (Ilm. 3: 3). {AO7 321.3}
Paavali puhuu ihmisistä, joille Herran ilmestyminen tapahtuu odottamatta. »Herran päivä
tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: Nyt on rauha, ei hätää mitään, silloin yllättää
heidät yhtäkkiä turmio, — eivätkä he pääse pakoon.» Mutta niille, jotka ovat ottaneet vaarin
Vapahtajan varoituksesta, hän sanoo: »Te veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi
yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me
emme ole yön emmekä pimeyden lapsia» (1 Tess. 5: 2-5). {AO7 322.1}
Siten näytettiin, ettei Raamattu anna ihmisille oikeutta pysyä tietämättöminä Kristuksen
tulemisen läheisyydestä. Mutta ne, jotka kaipasivat vain tekosyytä totuuden hylkäämiseen,
sulkivat korvansa tältä selitykseltä. Sekä röyhkeät pilkkaajat että Kristuksen palvelijoiksi
tunnustautuvat saarnaajat toistivat edelleen sanoja: »Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä
kukaan.» Kun kansa heräsi ja alkoi kysellä pelastuksen tietä, saarnaajat asettuivat sen ja
totuuden väliin koettaen rauhoittaa sitä selittämällä väärin Jumalan sanaa. Uskottomat
vartijat alkoivat työskennellä yhdessä suuren pettäjän kanssa huutaen: »Rauha, rauha!»
vaikka Jumala ei ollut puhunut rauhasta. Kristuksen aikana eläneiden fariseusten tavoin
monet kieltäytyvät menemästä sisälle taivasten valtakuntaan ja estivät niitä, jotka aikoivat
sinne mennä. Näiden sielujen veri vaaditaan heidän kädestään. {AO7 322.2}
Adventtisanoma jakaa ihmiset
Seurakuntien nöyrimmät ja pyhittyneimmät jäsenet ottivat yleensä ensimmäisenä
sanoman vastaan. Ne, jotka tutkivat Raamattua omintakeisesti, eivät voineet olla näkemättä,
miten epäraamatullisia kansanomaiset käsitykset ennustuksista olivat. Missä hyvänsä kansa
ei ollut pappien vaikutusvallan alaisena ja missä tahansa sillä oli tapana tutkia Jumalan
sanaa itsenäisesti, siellä tarvitsi vain verrata adventistien oppia Raamattuun sen jumalallisen
alkuperän osoittamiseksi. {AO7 323.1}
Useita vainosivat uskottomat veljet. Säilyttääkseen asemansa seurakunnassa jotkut
suostuivat vaikenemaan toivostansa, mutta toiset tunsivat, että uskollisuus Jumalaa kohtaan
esti heitä siten salaamasta niitä totuuksia, joita hän oli heille uskonut. Useita erotettiin
seurakunnasta yksinomaan sen tähden, että he todistivat uskostaan Kristuksen tulemiseen.
Niille, joiden uskoa siten koeteltiin, olivat hyvin kallisarvoisia profeetan sanat: »Teidän
veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat:
’Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne! Mutta he joutuvat häpeään’»
(Jes. 66: 5). {AO7 323.2}
Jumalan enkelit valvoivat syvimmällä mielenkiinnolla sanoman seurauksia. Kun
seurakunnat yleensä hylkäsivät sanoman, enkelit kääntyivät pois murheellisina. Mutta oli
252