Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Juutalaisten johtajien sokea itsepäisyys ja piiritetyssä kaupungissa suoritetut inhottavat<br />
rikokset herättivät kauhua ja suuttumusta roomalaisten keskuudessa, ja lopulta Titus päätti<br />
vallata temppelin äkkirynnäköllä. Hän määräsi kuitenkin, että se olisi mikäli mahdollista<br />
säästettävä hävitykseltä. Mutta hänen määräystään ei noudatettu. Tituksen vetäydyttyä yöksi<br />
telttaansa juutalaiset hyökkäsivät temppelistä käsin sen ulkopuolella olevia sotilaita vastaan.<br />
Taistelun tiimellyksessä joku sotilas heitti hehkuvan kekäleen pylväskäytävässä olevasta<br />
aukosta sisälle, ja heti temppeliä ympäröivät setripuulla päällystetyt kammiot olivat<br />
ilmitulessa. Titus kiiruhti kenraaliensa ja legioonanpäällikköjensä seuraamana paikalle ja<br />
komensi sotamiehiä sammuttamaan liekkejä. Mutta hänen sanoistaan ei välitetty.<br />
Raivoissaan sotamiehet heittelivät palavia kekäleitä temppelin kammioihin ja surmasivat<br />
sen jälkeen miekoillaan joukoittain sieltä turvaa etsineitä juutalaisia. Veri vuosi virtanaan<br />
alas temppelin portaita. Tuhansittain juutalaisia sai surmansa. Yli taistelun pauhun kuultiin<br />
huutoja: »Ikabod» kunnia on kadonnut. {AO7 24.2}<br />
»Titus havaitsi, että sotamiesten raivoa oli mahdotonta hillitä. Upseeriensa seurassa hän<br />
ryhtyi tarkastelemaan pyhän rakennuksen sisustusta. Sen loisto sai heidät hämmästymään, ja<br />
koska liekit eivät olleet vielä ehtineet tunkeutua sisälle pyhäkköön, hän teki viimeisen<br />
yrityksen sen pelastamiseksi. Hän juoksi ulos ja kehotti uudelleen sotamiehiään hillitsemään<br />
tulen valtaa. Sadanpäämies Liberalis turvautui virkasauvaansa saadakseen alaisensa<br />
tottelemaan, mutta juutalaisia kohtaan tunnettu katkera vihamielisyys, taistelun synnyttämä<br />
kiihko ja sammumaton ryöstövimma pakottivat keisarillisenkin arvovallan väistymään.<br />
Sotilaat näkivät kaiken ympärillään loistavan kullasta, josta liekkien villi loimu heijastui<br />
häikäisevänä katselijain silmiin. He kuvittelivat, että pyhäkköön oli varastoitu määrättömiä<br />
aarteita. Joku sotilas tunki huomaamatta palavan soihdun oven saranoiden väliin, ja hetkessä<br />
koko rakennus oli liekkien vallassa. Läpitunkematon savu ja tuli pakotti upseerit<br />
perääntymään, ja ylväs rakennus jätettiin oman onnensa nojaan. {AO7 24.3}<br />
»Se oli kauheaa katseltavaa roomalaisille mitä sitten juutalaisille! Koko kaupunkia<br />
hallinneen kukkulan laki hehkui kuin palava tulivuori. Rakennus toisensa jälkeen luhistui<br />
hirvittävällä ryskeellä peittyen raivoisiin liekkeihin. Setrikatot muuttuivat tulimereksi,<br />
tornien kultaiset huiput hohtivat hehkuvan punaisina ja porttien torneista kohosi korkeita<br />
tulija savupatsaita. Liekkien loimu valaisi läheiset kukkulat, joiden rinteillä nähtiin tummien<br />
ihmisryhmien seuraavan kauhun ja tuskan valtaamina hävityksen edistymistä. Yläkaupungin<br />
muureilla ja kukkuloilla oli joukkoja, toiset kuoleman tuskasta kalpeina, toiset huutamassa<br />
voimattomina kostoa. Sinne tänne juoksevien roomalaisten sotilaiden huudot ja liekkeihin<br />
menehtyvien kapinallisten raivokkaat valitukset sekoittuivat tulen pauhuun ja putoilevien<br />
rakennushirsien ryskeeseen. Vuorten kaiut vastasivat ja kukkuloilla seisovien ihmisten<br />
huudot kantautuivat kaupunkiin. Muureilta kuului parkua ja valitusta. Nälän näännyttämät<br />
miehet kokosivat viimeiset voimansa epätoivoisiin tuskanhuutoihin. {AO7 25.1}<br />
»Verilöyly kaupungin sisäpuolella oli vielä hirvittävämpi kuin ulkopuolelle näkyi.<br />
Miehet ja naiset, vanhat ja nuoret, papit ja kapinoitsijat, sekä vastarintaa tekevät että armoa<br />
17
Change language