Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Myös pettymys, vaikka se johtuikin siitä, että sanoman julistajat käsittivät itsekin
julistamansa sanoman väärin, oli kääntyvä parhaaksi. Se koettelisi niitä, jotka olivat
tunnustaneet uskovansa varoituksen. Luopuisivatko he pettymyksen edessä
harkitsemattomasti kokemuksestaan ja menettäisivätkö he luottamuksensa Jumalan sanaan,
vai koettaisivatko he nöyrästi rukoillen saada selville, mitä ennustuksen kohtaa he eivät
olleet oikein ymmärtäneet. Kuinka monen vaikuttimena olikaan ollut pelko tai hetkellinen
tunne ja kiihtymys! Miten monet olivatkaan puolisydämisiä ja epäuskoisia! Suuret joukot
tunnustivat rakastavansa Herran ilmestymistä. Tulisivatko he kieltämään uskonsa
joutuessaan kärsimään maailman pilkkaa ja moitetta sekä kokemaan viivytystä ja
pettymystä? Hylkäisivätkö he Jumalan sanan mitä selvimmin ilmoittamat totuudet sen
tähden, että eivät heti ymmärtäneet hänen menettelyään heidän suhteensa? {AO7 306.4}
Tämä koe ilmaisisi niiden kestävyyden, jotka vilpittömästi uskoen olivat noudattaneet
sitä, minkä käsittivät Jumalan sanan ja Hengen opetukseksi. Se opettaisi heitä, niin kuin vain
sellainen kokemus voisi opettaa, miten vaarallista on hyväksyä ihmisten teorioita ja
selityksiä sen sijaan, että annettaisiin Raamatun olla oma selittäjänsä. Tosi uskovaiset
tulisivat erehdyksensä aiheuttaman hämmingin ja surun kautta saamaan väärän käsityksensä
oikaistuksi. Se johtaisi heidät tutkimaan tarkemmin profeetallista sanaa. Se opettaisi heitä
huolellisemmin tarkastamaan uskonsa perustusta ja hylkäämään kaiken, mikä ei perustunut
totuuden sanaan, olipa se miten laajalti kristillisessä maailmassa hyväksytty tahansa. {AO7
307.1}
Näille uskovaisille, samoin kuin ensimmäisille opetuslapsillekin, selviäisi myöhemmin
se, mikä koetuksen hetkenä näytti käsittämättömältä. Kun he näkisivät »lopun, jonka Herra
antaa», he ymmärtäisivät, että hänen hyvät tarkoituksensa heihin nähden olivat kaiken aikaa
toteutuneet heidän erehdystensä aiheuttamista koettelemuksista huolimatta. He tulisivat
siunatusta kokemuksesta oppimaan, että »Herra on laupias ja armahtavainen» ja että kaikki
hänen tiensä ovat »armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja
todistuksensa». {AO7 307.2}
240