Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Herra sanoo: »Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti» (Jooel 2: 26).
»Ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo» (Ps. 30: 5). Kun nämä opetuslapset
ylösnousemuspäivänä kohtasivat Vapahtajan ja heidän sydämensä oli palava heidän
kuunnellessaan hänen sanojaan; kun he katselivat päätä, käsiä ja jalkoja, jotka olivat heidän
tähtensä haavoitetut; kun Jeesus ennen taivaaseen astumistaan vei heidät Betaniaan ja kädet
kohotettuina siunaamaan sanoi heille: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa
evankeliumia» sekä lisäsi: »Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä» (Mark. 16: 15;
Matt. 28: 20); kun luvattu Lohduttaja tuli heihin helluntaipäivänä ja heidät puettiin voimalla
korkeudesta ja uskovat saivat syvästi kokea taivaaseen astuneen Herran läsnäoloa,
olisivatkohan he silloin vaikka heidänkin tiensä kulki, kuten hänenkin, uhrausten ja
marttyyrikuoleman kautta vaihtaneet hänen armonsa evankeliumin julistamisen ja sitä
seuraavan »vanhurskauden seppeleen», jonka he saisivat hänen tullessaan, maallisen
valtaistuimen kunniaan, jota he olivat toivoneet aikaisempana opetuslapsikautenaan. Hän,
»joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai
ymmärrämme», oli antanut heille kärsimystensä osallisuuden mukana ilonsa yhteyden ilon
»saattaa paljon lapsia kirkkauteen», sanomattoman ilon, »iankaikkisen kirkkauden», johon
Paavalin sanojen mukaan »tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme» ei ole
verrattavissa. {AO7 303.2}
Milleriläisten ja opetuslasten kokemusten vastaavanlaisuus
Niiden opetuslasten kokemusta, jotka saarnasivat »valtakunnan evankeliumia»
Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä, vastasi hänen toisen tulemuksensa
julistajien samanlainen kokemus. Niin kuin opetuslapset lähtivät saarnaamaan: »Aika on
täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle», niin myös Miller ja hänen toverinsa
julistivat, että pisin ja viimeinen Raamatun ilmoittama ajanjakso oli päättymäisillään,
tuomio lähellä ja iankaikkinen valtakunta oven edessä. Opetuslasten aikaa koskeva julistus
perustui Danielin kirjan 9. luvun seitsemäänkymmeneen viikkoon. Millerin ja hänen
tovereittensa julistama sanoma ilmoitti, milloin päättyivät Dan. 8: 14:ssä mainitut 2300
päivää, joista 70 viikkoa muodostaa osan. Molemmat sanomat perustuivat saman suuren
profeetallisen ajanjakson eri osien päättymiseen. {AO7 305.1}
Niin kuin ensimmäiset opetuslapset, eivät myöskään William Miller ja hänen
työtoverinsa ymmärtäneet täysin julistamansa sanoman jokaisen kohdan merkitystä.
Kirkossa kauan vallinneet erehdykset estivät heitä saamasta oikeaa käsitystä ennustuksen
tärkeästä kohdasta. Siksi he, vaikka julistivatkin sitä sanomaa, jonka Jumala oli heille
antanut maailmalle tiedotettavaksi, sen merkityksen väärinymmärtämisen tähden kokivat
pettymyksen. {AO7 305.2}
Selittäessään Dan. 8: 14:ssä olevaa ennustusta: »Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua,
sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa» (engl. käänn.: pyhäkkö puhdistetaan), Miller
omaksui, kuten ennen on mainittu, sen yleisen käsityksen, että maa on pyhäkkö, ja hän
238