Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Jumala oli heille antanut, ja Herra tahtoi palkita heidän uskonsa ja kunnioittaa heidän<br />
kuuliaisuuttaan. Heille oli määrä uskoa ylösnousseen Vapahtajan ihanan evankeliumin<br />
julistaminen kaikille kansoille. Tähän työhön valmistumista varten heille sallittiin heistä niin<br />
katkeralta tuntuva kokemus. {AO7 302.1}<br />
Totuus Kristuksesta selvisi ylösnousemuksen jälkeen<br />
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen Emmauksen tiellä. »Ja hän<br />
alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa<br />
kirjoituksissa sanottu» (Luuk. 24: 27). Opetuslapset innostuivat. Usko heräsi. He<br />
»uudestisyntyivät elävään toivoon» jo ennen kuin Jeesus ilmaisi itsensä heille. Hänen<br />
tarkoituksenaan oli valaista heidän ymmärrystään ja kiinnittää heidän uskonsa »lujaan<br />
profeetalliseen sanaan». Hän toivoi totuuden juurtuvan syvälle heidän sydämeensä, ei<br />
ainoastaan hänen henkilökohtaisen todistuksensa perusteella vaan myös niiden<br />
kumoamattomien todistusten kautta, joita esittivät seremonialain vertauskuvat ja varjot sekä<br />
Vanhan testamentin ennustukset. Oli välttämätöntä, että Kristuksen seuraajilla oli järjellinen<br />
usko, ei vain heidän itsensä tähden vaan myös sen tähden, että he voisivat esittää maailmalle<br />
tietoa Kristuksesta. Ja ensimmäisenä toimenpiteenä välittäessään tätä tietoa Jeesus kiinnitti<br />
opetuslastensa huomion »Moosekseen ja profeettoihin». Sellaisen todistuksen ylösnoussut<br />
Vapahtaja antoi Vanhan testamentin kirjoitusten arvosta ja merkityksestä. {AO7 302.2}<br />
Mikä muutos tapahtuikaan opetuslasten sydämessä, kun he jälleen näkivät Mestarinsa<br />
rakastetut kasvot! (Luuk. 24: 32). Täydellisemmässä merkityksessä kuin koskaan ennen he<br />
olivat nyt »löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet». Epävarmuus,<br />
tuska ja epätoivo väistyivät täydellisen varmuuden ja valoisan uskon tieltä. Ei ole mikään<br />
ihme, että he hänen taivaaseenastumisensa jälkeen »olivat alati pyhäkössä ja ylistivät<br />
Jumalaa». Kansa, joka tunsi vain Vapahtajan häpeällisen kuoleman, odotti näkevänsä heidät<br />
surullisina, hämmentyneinä ja pettyneinä, mutta heissä näkyi vain iloa ja riemua. Minkä<br />
valmistuksen nämä opetuslapset olivatkaan saaneet edessään olevaa työtä varten! He olivat<br />
läpikäyneet vaikeimman koetuksen, mikä heidän oli mahdollista kokea, ja olivat nähneet,<br />
miten ihmisten päätellessä kaiken menetetyksi Jumalan sana oli voitokkaasti mennyt<br />
täytäntöön. Mikä tämän jälkeen enää voisi lannistaa heidän uskoaan tai jäähdyttää heidän<br />
rakkautensa intoa? Syvimmässä surussa heillä oli voimallinen lohdutus, toivo, joka oli<br />
»ikäänkuin sielun ankkurivarma ja luja» (Hebr. 6: 19). He olivat olleet Jumalan viisauden ja<br />
voiman todistajina ja olivat varmoja siitä, »ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä<br />
henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu<br />
luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän<br />
Herrassamme». »Näissä kaikissa», he sanoivat, »me saamme jalon voiton hänen kauttansa,<br />
joka meitä on rakastanut» (Room. 8: 38, 39, 37). »Herran sana pysyy iankaikkisesti» (1 Piet.<br />
1: 25). »Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä<br />
herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme»<br />
(Room. 8: 34). {AO7 303.1}<br />
237
Change language