Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Kristus oli tullut ennustettuna aikana ja ennustetulla tavalla. Raamatun todistus hänestä
oli toteutunut hänen julkisessa toiminnassaan jokaista yksityiskohtaa myöten. Hän oli
saarnannut pelastussanomaa »niinkuin se, jolla valta on». Kuulijat tunsivat sydämessään,
että hänen sanomansa oli taivaasta. Jumala todisti sanansa ja Henkensä kautta Poikansa
jumalallisesta valtuudesta. {AO7 300.3}
Opetuslapset olivat yhä lujasti kiintyneet rakastettuun Mestariinsa. Ja kuitenkin heidän
mielensä oli epävarmuuden ja epäilyn vallassa. Ahdistuksessaan he eivät silloin muistaneet
Kristuksen sanoja edessä olevasta kärsimisestään ja kuolemastaan. Olisivatko he voineet
joutua kokemaan sellaista surua ja pettymystä, jos Nasaretin Jeesus olisi ollut oikea
Messias? Tämä kysymys vaivasi heitä Vapahtajan maatessa haudassaan kuolemansa ja
ylösnousemuksensa välisen sapatin toivottomat tunnit. {AO7 300.4}
Vaikka murheen synkkä yö oli näiden Jeesuksen seuraajien yllä, heitä ei kuitenkaan
hylätty. Profeetta sanoo: »Jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Hän tuo minut
valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.» »Jos minä sanoisin: Peittäköön minut
pimeys — niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä; yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi
niinkuin valkeus.» Jumala on sanonut: »Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus.» »Minä
johdatan sokeat tietä, jota eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.
Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoiksi. Nämä minä
teen enkä niitä tekemättä jätä» (Miika. 7: 8, 9; Ps139:11,12; 112: 4; Jes. 42:16). {AO7
300.5}
Se sanoma, jota opetuslapset olivat julistaneet Herran nimessä, oli joka suhteessa oikea,
ja ne tapahtumat, joihin se viittasi, esiintyivät niin ikään. He olivat julistaneet: »Aika on
täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle.» Kun »aika» oli täyttynyt Danielin 9.
luvussa mainitut 69 viikkoa, jotka ulottuivat Messiaaseen, »voideltuun» Kristus oli saanut
Hengen voitelun sitten kun Johannes oli kastanut hänet Jordanissa. Ja »Jumalan valtakunta»,
jonka he olivat julistaneen olevan lähellä, vahvistettiin Kristuksen kuoleman kautta. Tämä
valtakunta ei ollut, niin kuin heitä oli opetettu uskomaan, maallinen valtakunta. Se ei ollut
myöskään se tuleva katoamaton valtakunta, joka perustetaan, kun »valtakunta ja valta ja
valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle»; se
iankaikkinen valtakunta, jossa »kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset»
(Dan. 7: 27). Raamatussa käytetään sanontaa »Jumalan valtakunta» merkitsemään sekä
armon että kirkkauden valtakuntaa. Armon valtakunnasta puhuu Paavali
Hebrealaiskirjeessään. Viitattuaan Kristukseen, armolliseen välimieheemme, joka säälii
meidän heikkouksiamme, apostoli jatkaa: »Käykäämme sentähden uskalluksella armon
istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon» (Hebr. 4: 16). Armon istuin
(engl. käänn.: valtaistuin) edustaa armon valtakuntaa; sillä missä on valtaistuin, siellä on
myös valtakunta. Monissa vertauksissaan Kristus käyttää sanontaa »taivasten valtakunta»
osoittamaan Jumalan armon työtä ihmisten sydämessä. {AO7 300.6}
235