Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
»Hävitetyksi tuleminen oli kylmä ja masentava ajatus, ja vastuunalaisuus merkitsi
kaikkien varmaa tuhoa. Taivas oli kuin vaski pääni päällä ja maa kuin rauta jalkojeni alla.
Iankaikkisuus mitä se oli? Ja kuolema minkä tähden se oli olemassa? Mitä enemmän minä
näitä mietin, sitä vaikeatajuisemmilta ne näyttivät. Mitä enemmän minä ajattelin, sitä
enemmän johtopäätökseni sekaantuivat. Koetin lakata ajattelemasta, mutta en voinut hallita
ajatuksiani. Minä olin todella kurja, mutta en ymmärtänyt kurjuuteni syytä. Minä nurisin ja
valitin, mutta en tiennyt, kuka oli syyllinen. Tiesin jonkin olevan väärin, mutta en tiennyt,
mistä ja miten voisin löytää oikean. Surin ilman toivoa.» {AO7 277.1}
Tässä tilassa hän oli muutamia kuukausia. »Äkkiä», hän sanoo, »sain elävän vaikutelman
Vapahtajasta. Tuntui siltä, että varmaankin oli olemassa niin hyvä ja säälivä olento, joka
sovittaisi meidän rikoksemme ja siten vapauttaisi meidät kärsimästä synnin rangaistusta.
Tajusin välittömästi, kuinka rakastettava sellaisen olennon täytyi olla, ja kuvittelin voivani
heittäytyä hänen syliinsä ja luottaa hänen armoonsa. Mutta sitten mieleeni nousi kysymys,
kuinka voidaan todistaa, että sellainen olento on olemassa. Ymmärsin, etten voinut saada
todistusta sellaisen Vapahtajan olemassaolosta enkä tulevasta olotilasta muualta kuin
Raamatusta. {AO7 277.2}
»Näin, että Raamattu esitti juuri sellaisen Vapahtajan, jota minä tarvitsin, enkä voinut
ymmärtää, kuinka innoittamaton kirja voisi esittää periaatteita, jotka niin täydellisesti
vastaavat langenneen maailman tarpeita. Minun oli myönnettävä, että Raamatun täytyi olla
Jumalan ilmestys. Se tuli minun sydämeni .iloksi, ja Jeesuksessa löysin ystävän. Vapahtaja
tuli minulle kymmentä tuhatta jalommaksi ja Raamattu, joka ennen oli ollut hämärä ja
ristiriitainen, tuli nyt minun jalkaini lampuksi ja valkeudeksi minun tielläni. Mieleni
rauhoittui ja sai tyydytyksen. Huomasin, että Herra Jumala oli kallio keskellä elämän merta.
Raamattu tuli nyt tutkimusteni pääkohteeksi, ja voin todella sanoa lukeneeni sitä suuresti
iloiten. Huomasin, etten tuntenut sitä puoleksikaan. Ihmettelin, miksi en ennen ollut nähnyt
sen kauneutta ja kirkkautta, ja minua kummastutti, että olin joskus voinut hylätä sen. Sieltä
löysin kaiken, mitä sydämeni kaipasi, ja lääkkeen jokaiseen sielun sairauteen. Kadotin
kaiken halun muuhun lukemiseen ja keskityin vastaanottamaan viisautta
Jumalalta.»312 {AO7 277.3}
Miller tunnusti julkisesti uskonsa siihen uskontoon, jota hän oli halveksinut. Mutta hänen
uskomattomat toverinsa esittivät vitkastelematta kaikki ne todisteet, joita hän itse oli usein
käyttänyt vastustaessaan Raamatun jumalallista arvovaltaa. Hän ei silloin ollut
valmistautunut vastaamaan heille, mutta hän päätteli, että jos Raamattu on Jumalan antama
ilmestys, sen täytyy olla johdonmukainen ja koska se on annettu ihmisten ohjeeksi, sen
täytyy olla sovitettu heidän ymmärryksensä mukaan. Hän päätti tutkia Raamattua
omintakeisesti ja ottaa selville, eikö jokaista näennäistä ristiriitaisuutta voitaisi saattaa
sopusointuun toistensa kanssa. {AO7 278.1}
214