Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
kohtuullisen palkan työstään. Mitkään kultaa tavoittelevat haaveet eivät houkutelleet heitä<br />
petollisella sädekehällään. — He tyytyivät yhteiskuntalaitoksensa hitaaseen mutta varmaan<br />
edistykseen. He kestivät kärsivällisesti erämaan hankaluudet kastellen vapauden puuta<br />
kyynelillään ja otsansa hiellä, kunnes se juurtui syvälle maahan.» {AO7 259.2}<br />
Raamattua pidettiin uskon perustuksena, viisauden lähteenä ja vapauden asiakirjana. Sen<br />
periaatteita teroitettiin ahkerasti kodissa, koulussa ja kirkossa, ja sen hedelmät näkyivät<br />
hyvinvoinnissa, tiedossa, puhtaudessa ja raittiudessa. Saattoi asua useita vuosia puritaanien<br />
siirtokunnissa »näkemättä juomaria, kuulematta kirosanoja tai tapaamatta kerjäläistä».293<br />
Raamatun periaatteet osoittautuivat kansallisen suuruuden varmimmaksi turvaksi.<br />
Vähäpätöiset, hajalla olevat siirtokunnat kasvoivat voimakkaiden valtioiden liitoksi, ja<br />
maailma pani ihmetellen merkille rauhan ja menestyksen, joka oli »kirkolla ilman paavia ja<br />
valtiolla ilman kuningasta». {AO7 259.3}<br />
Mutta Amerikan rannoille siirtyi yhä enemmän sellaisia, joiden vaikuttimet olivat aivan<br />
toiset kuin ensimmäisten pyhiinvaeltajien. Vaikka alkuperäisellä uskolla ja puhtaudella oli<br />
laajalle ulottuva ja muovaava voima, sen vaikutus kuitenkin pieneni pienenemistään, kun<br />
yksinomaan maallista etua tavoittelevien lukumäärä kasvoi. {AO7 259.4}<br />
Se ensimmäisten siirtolaisten käytäntöön ottama järjestelmä, jonka mukaan vain<br />
seurakunnan jäsenet saivat äänestää ja olla siviilihallinnon viroissa, johti mitä<br />
turmiollisimpiin seurauksiin. Tämä menettelytapa oli omaksuttu valtion puhtauden<br />
säilyttämiseksi, mutta sen seurauksena oli kirkon turmeltuminen. Kun uskonnon<br />
tunnustaminen tehtiin äänestysoikeuden ja virkaanpääsemisen ehdoksi, monet, joiden<br />
vaikuttimina olivat yksinomaan maalliset edut, liittyivät ilman sydämen muutosta<br />
seurakuntaan. Siten seurakunnat muodostuivat huomattavassa määrässä kääntymättömistä<br />
henkilöistä. Pappienkin joukossa oli sellaisia, jotka eivät ainoastaan suosineet vääriä oppeja<br />
vaan olivat myös tietämättömiä Pyhän Hengen uudistavasta voimasta. Täten ilmenivät<br />
jälleen ne vahingolliset seuraukset, joita niin usein on nähty kirkon historiassa<br />
Konstantinuksen päivistä nykyaikaan saakka, kun on yritetty rakentaa seurakuntaa valtion<br />
avulla ja pyydetty maallisen vallan tukea Kristuksen evankeliumille, vaikka Kristus itse<br />
sanoi: »Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta» (Joh. 18: 36). Samalla kun kirkon<br />
yhdistäminen valtioon, vaikkapa pienimmässäkin määrässä, voi näyttää tuovan maailman<br />
lähemmäksi kirkkoa, se todellisuudessa tuo kirkon lähemmäksi maailmaa. {AO7 259.5}<br />
Protestanttisten kirkkojen rappeutuminen<br />
Robinson ja Roger Williams olivat vakuuttavasti esittäneet, että totuutta paljastuu<br />
jatkuvasti ja että kristittyjen tulee olla valmiit vastaanottamaan kaikki se valo, joka loistaa<br />
Jumalan pyhästä sanasta, mutta heidän jälkeläisensä kadottivat näkyvistä tämän suuren<br />
periaatteen. Sekä Amerikan että Euroopan protestanttiset kirkot, jotka olivat saaneet suurena<br />
etuoikeutenaan vastaanottaa uskonpuhdistuksen siunaukset, pysähtyivät uudistusten tiellä.<br />
Vaikka aika ajoin nousi uskollisia miehiä julistamaan uutta totuutta ja paljastamaan kauan<br />
199
Change language