Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Paetessaan he olivat jättäneet talonsa, tavaransa ja elinkeinonsa. He olivat muukalaisia<br />
vieraassa maassa, kansan seassa, jolla oli erilainen kieli ja erilaiset tavat. Ansaitakseen<br />
leipänsä heidän täytyi ryhtyä uusiin, heille outoihin töihin. Keskiikäisten miesten, joiden<br />
elinkeinona oli ollut maanviljelys, täytyi nyt oppia käsitöitä. Mutta he tyytyivät oloihinsa<br />
eivätkä tuhlanneet aikaa toimettomuuteen tai valituksiin. Vaikka heitä usein ahdisti<br />
köyhyys, he kiittivät Jumalaa siunauksista, joita he vielä saivat, ja iloitsivat saadessaan<br />
häiritsemättä pitää hengellisiä kokouksia. »He tiesivät olevansa pyhiinvaeltajia eivätkä<br />
katsoneet paljon maallisiin asioihin, vaan nostivat katseensa taivaaseen, rakkaimpaan<br />
isänmaahansa, ja tyynnyttivät sydämensä.»278 {AO7 253.2}<br />
Amerikkaan<br />
Maanpakolaisuuden ja vastusten keskellä heidän rakkautensa ja uskonsa vahvistuivat. He<br />
luottivat Herran lupauksiin, eikä hän jättänyt heitä pulaan ahdingon aikana. Hänen enkelinsä<br />
olivat heidän lähellään rohkaisemassa ja tukemassa heitä. Ja kun Jumalan käsi näytti<br />
viittaavan meren yli osoittaen maata, johon he voisivat perustaa valtakunnan ja jättää<br />
lapsilleen uskonnonvapauden kallisarvoisen perinnön, he lähtivät empimättä kulkemaan<br />
kaitselmuksen osoittamaa tietä. {AO7 253.3}<br />
Jumala oli antanut koettelemusten kohdata lapsiaan valmistaakseen heitä armollisten<br />
aikeittensa toteuttamista varten. Seurakunta oli alennettu, jotta se voitaisiin ylentää. Jumala<br />
aikoi ilmaista voimansa sen auttamisessa antaakseen maailmalle uuden todistuksen siitä, että<br />
hän ei hylkää niitä, jotka häneen luottavat. Hän oli johtanut tapausten kulkua ja saattanut<br />
saatanan vihan ja pahojen ihmisten juonet edistämään hänen kunniaansa ja viemään hänen<br />
kansansa turvalliseen paikkaan. Vaino ja maanpako avasivat tien vapaudelle. Ensin<br />
pakotettuina eroamaan Englannin kirkosta puritaanit olivat liittyneet yhteen luvaten<br />
vakavasti Herran vapaana kansana »kulkea yhdessä kaikilla hänen teillään, jotka he tunsivat<br />
tai tulisivat tuntemaan».279 Tässä ilmeni oikea uskonpuhdistuksen henki, protestanttisuuden<br />
elintärkeä periaate. Tämä päämäärä mielessään toivioretkeläiset lähtivät Hollannista<br />
etsimään kotia uudes ta maailmasta. {AO7 253.4}<br />
Lisää valoa odotettavissa<br />
John Robinson, heidän pastorinsa, jota Kaitselmus esti matkust masta heidän kanssaan,<br />
sanoi heille jäähyväispuheessaan: »Veljet, meidän täytyy nyt ennen pitkää erota, ja Herra<br />
tietää, saanko minä elää ja koskaan enää nähdä teidän kasvojanne. Mutta olkoonpa Herra<br />
määrännyt niin tai näin, kehotan teitä Jumalan ja hänen pyhien enkeliensä edessä<br />
seuraamaan minua niin pitkälle kuin olen seurannut Kristusta. Jos Jumala jonkun muun<br />
välikappaleensa kautta ilmoittaa teille jotakin, olkaa yhtä valmiit vastaanottamaan se, kuin<br />
olitte konsanaan valmiit hyväksymään jonkin minun julistamani totuuden, sillä minä olen<br />
varma siitä, että Jumalalla on enemmän totuutta ja valoa, jotka vielä tulevat esiin hänen<br />
pyhästä sanastaan.»280 {AO7 254.1}<br />
195
Change language