Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Luku 16— Vapauden maa<br />
Samalla kun Englannin uskonpuhdistajat olivat hylänneet roomalaiskatolisen kirkon opit,<br />
he olivat säilyttäneet monia sen ulkonaisia muotoja. Vaikka Rooman arvovalta ja<br />
uskontunnustus siten hylättiin, useita sen tavoista ja juhlamenoista liitettiin Englannin<br />
kirkon jumalanpalvelukseen. Väitettiin, että nämä asiat eivät olleet omantunnon asioita; että<br />
vaikka ne eivät olleet Raamatun määräämiä eivätkä siis olleet oleellisia, ne eivät myöskään<br />
olleet kiellettyjä eivätkä näin ollen itsessään pahoja. Niiden noudattaminen oli omiaan<br />
kaventamaan uskonpuhdistukseen osallistuneiden seurakuntien ja Rooman välistä kuilua, ja<br />
niiden väitettiin auttavan katolilaisia hyväksymään protestanttisen opin. {AO7 252.1}<br />
Vanhoillisista ja sovittelunhaluisista englantilaisista tämä perustelu näytti vakuuttavalta.<br />
Mutta oli ryhmä, joka ei ollut samaa mieltä. Se että nämä tavat »olivat apuna sillan<br />
rakentamisessa Rooman ja uskonpuhdistuksen välisen kuilun yli»,275 oli heidän mielestään<br />
ratkaiseva peruste niiden säilyttämistä vastaan. He pitivät niitä sen orjuuden merkkeinä,<br />
josta he olivat vapautuneet ja johon he eivät halunneet palata. He väittivät, että Jumala on<br />
sanassaan säätänyt, miten häntä on palveltava, eikä ihmisillä ole oikeutta lisätä siihen tai<br />
ottaa siitä pois. Suuri luopumus alkoi siitä, että koetettiin Jumalan valtaa täydentää kirkon<br />
vallalla. Rooma aloitti määräämällä sellaista, mitä Jumala ei ollut kieltänyt, ja kielsi lopuksi<br />
sen, minkä Jumala selvästi oli määrännyt. {AO7 252.2}<br />
Monet halusivat vakavasti palata alkuseurakunnalle ominaiseen puhtauteen ja<br />
yksinkertaisuuteen. He pitivät monia Englannin kirkon vakiintuneita tapoja<br />
epäjumalanpalveluksen muistomerkkeinä eivätkä voineet sydämestään yhtyä sen<br />
jumalanpalvelukseen. Mutta maallisen vallan tukema kirkko ei sallinut kaavoistaan<br />
poikkeamista. Laki vaati ottamaan osaa sen jumalanpalveluksiin, ja laillista lupaa vailla ole;<br />
vat uskonnolliset kokoukset oli kielletty vankeuden, maanpaon ja kuoleman uhalla. {AO7<br />
252.3}<br />
Englannin uskonnollista sortoa pakoon<br />
Seitsemännentoista vuosisadan alussa Englannin valtaistuimelle äskettäin noussut<br />
hallitsija ilmoitti päätöksestään saattaa puritaanit »mukautumaan tai — ahdistettuina<br />
poistumaan maasta tai muussa tapauksessa kokemaan vieläkin pahempaa».276 Kun heitä<br />
etsiskeltiin, vainottiin ja vangittiin, eikä tulevaisuuskaan näyttänyt lupaavan parempia<br />
päiviä, monet tulivat vakuuttuneiksi siitä, että niille, jotka tahtoivat palvella Jumalaa<br />
omantunnon hyväksymällä tavalla, »Englanti lakkasi ainiaaksi olemasta asuttava<br />
paikka».277 Viimein jotkut päättivät etsiä turvaa Hollannista. He joutuivat vaikeuksiin,<br />
kärsivät tappioita ja osa heistä joutui vankeuteen. Heidän aikeensa ehkäistiin ja heidät<br />
kavallettiin heidän vihollistensa käsiin. Mutta järkähtämätön kestävyys vei lopulta voittoon,<br />
ja he pääsivät turvaan Hollannin tasavallan rannikkoalueen ystävällisten asukkaiden<br />
luokse. {AO7 253.1}<br />
194
Change language