Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
hetkeä. Se saapuisi kiiruhtaen, aivan äkisti. Ja Vapahtaja varoitti seuraajiaan: »Kun te siis<br />
näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä<br />
paikassa - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot<br />
vuorille» (Matt. 24: 15, 16; Luuk. 21: 20, 21). Kun epäjumalia palvelevien roomalaisten<br />
liput liehuisivat pyhällä maalla, joka ulottui jonkin matkaa kaupungin muurien ulkopuolelle,<br />
silloin oli Kristuksen seuraajien paettava turvaan. Kun varoitusmerkki näkyisi, pakoon<br />
aikovien ei tulisi viivytellä. Kaikkialla Juudean maassa samoin kuin itse Jerusalemissakin<br />
olisi pakomerkkiä heti toteltava. Sen, joka sattui olemaan katolla, ei tullut mennä taloonsa<br />
kalleimpiakaan aarteitaan pelastamaan. Niiden, jotka työskentelivät pelloilla tai<br />
viinitarhoissa, ei tullut kuluttaa aikaa päivän helteen vuoksi riisumansa päällysvaipan<br />
noutamiseen. Heidän ei tullut hukata hetkeäkään, mikäli tahtoivat pelastua yleiseltä<br />
hävitykseltä. {AO7 17.5}<br />
Jerusalemin luopumus saavuttaa täyttymyksensä<br />
Jerusalemia ei ollut Herodeksen aikana pelkästään suuresti kaunistettu, vaan torneja,<br />
muureja ja linnoituksia rakentamalla kaupungin edullisesta sijainnista johtuvaa luontaista<br />
turvallisuutta oli lisätty siinä määrin, että kaupunkia pidettiin valloittamattomana. Henkilöä,<br />
joka tuona aikana olisi julkisesti ennustanut sen hävitystä, olisi - kuten Nooankin aikana<br />
nimitetty - mielettömäksi rauhanhäiritsijäksi. Mutta Kristus oli sanonut: »Taivas ja maa<br />
katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa» (Matt. 24: 35). Jerusalemia kohdannut<br />
viha oli sen syntien seurausta, ja sen itsepintainen epäusko vahvisti tuomion. {AO7 18.1}<br />
Herra oli julistanut profeetta Miikan kautta: »Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet<br />
ja Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran,<br />
rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä. Sen päämiehet jakavat oikeutta<br />
lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta<br />
Herraan he turvautuvat, sanoen: ’Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille<br />
onnettomuutta’» (Miika 3: 9-11). {AO7 18.2}<br />
Nämä sanat kuvasivat tarkoin Jerusalemin asukkaiden turmeltuneisuutta ja<br />
itsevanhurskautta. Väittäessään noudattavansa tarkasti Jumalan lain käskyjä he rikkoivat<br />
kaikki sen periaatteet. He vihasivat Kristusta, koska hänen puhtautensa ja pyhyytensä<br />
paljasti heidän syntisyytensä, ja he syyttivät häntä kaikista niistä onnettomuuksista, jotka<br />
olivat heidän omien syntiensä seurauksia. Vaikka tiesivätkin hänet synnittömäksi, he olivat<br />
selittäneet hänen kuolemansa välttämättömäksi kansan turvallisuuden tähden. »Jos<br />
annamme hänen näin olla», sanoivat juutalaiset johtomiehet, »niin kaikki uskovat häneen, ja<br />
roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan» (Joh. 11: 48). Jos Kristus<br />
uhrattaisiin, heistä tulisi vielä kerran voimakas, yhtenäinen kansa. Näin he päättelivät yhtyen<br />
ylimmäisen pappinsa mielipiteeseen, jonka mukaan yhden ihmisen kuolema olisi parempi<br />
kuin se, että koko kansa hukkuisi. {AO7 18.3}<br />
12
Change language