Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Rooma oli esittänyt väärin Jumalan luonteen ja väärentänyt hänen vaatimuksensa, ja nyt<br />
ihmiset hylkäsivät sekä Raamatun että sen Luojan. Se oli vaatinut sokeaa uskoa<br />
opinkappaleisiin uskotellen Raamatun vahvistavan ne. Tämä sai aikaan sen, että Voltaire ja<br />
hänen työtoverinsa hylkäsivät kokonaan Jumalan sanan ja levittivät kaikkialla epäuskon<br />
myrkkyä. Rooma oli tallannut kansan rautaisten jalkojensa alle, ja nyt turmeltuneet ja<br />
raaistuneet joukot sen sorrosta vapautuessaan hylkäsivät kaikki rajoitukset. Raivostuneina<br />
siitä häikäisevästä petoksesta, jota he niin kauan olivat kunnioittaneet, he hylkäsivät<br />
totuuden ja valheen samalla kertaa. Erehtyen pitämään hillittömyyttä vapautena nuo<br />
paheiden orjat riemuitsivat kuvitellusta riippumattomuudestaan. {AO7 245.2}<br />
Vallankumouksen alussa kansa sai kuninkaan suostumuksella valita kansalliskokoukseen<br />
enemmän edustajia kuin aatelisto ja papisto yhteensä. Siten valta siirtyi kansalle, joka ei<br />
ollut valmis käyttämään sitä viisaasti ja maltillisesti. Haluten hyvitystä kärsimistään<br />
vääryyksistä se päätti ryhtyä muuttamaan yhteiskunnan rakennetta. Katkeroitunut väestö,<br />
jonka mieli oli täynnä vanhoja, kirveleviä muistoja kärsityistä vääryyksistä, päätti kumota<br />
sietämättömään kurjuuteen johtaneen järjestelmän ja kostaa niille, joita se piti kärsimystensä<br />
aiheuttajina. Sorretut seurasivat sortajien antamaa esimerkkiä ja tulivat niiden sortajiksi,<br />
jotka heitä olivat sortaneet. {AO7 245.3}<br />
Onneton Ranska korjasi kylvöstään verisen sadon. Rooman johtoon alistumisen<br />
seuraukset olivat kauheat. Mihin Ranska paavilaisuuden vaikutuksesta oli<br />
uskonpuhdistuksen alussa pystyttänyt ensimmäisen polttorovion, sinne vallankumous asetti<br />
ensimmäisen giljotiininsa. Samalla paikalla, jolla protestanttisen opin ensimmäiset<br />
marttyyrit poltettiin kuudennellatoista vuosisadalla, mestattiin ensimmäiset uhrit<br />
kahdeksannellatoista vuosisadalla. Ranska oli avannut oven epäuskolle ja turmiolle<br />
hylätessään evankeliumin, joka olisi parantanut sen. Kun Jumalan lain vaatimukset hylättiin,<br />
ihmisten lait huomattiin riittämättömiksi hillitsemään intohimojen mahtavaa virtaa, ja<br />
kansakunta syöksyi kapinaan ja sekasortoon. Sota Raamattua vastaan aloitti ajanjakson, jota<br />
maailmanhistoria nimittää »hirmuvallan ajaksi». Rauha ja onni karkotettiin kodeista ja<br />
sydämistä. Kukaan ei ollut turvassa. Se joka tänään kulki voittosaatossa, oli huomenna<br />
epäiltynä ja tuomittuna. Väkivalta ja himo määräsivät asiain kulun. {AO7 245.4}<br />
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan<br />
julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat<br />
tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa<br />
kaikki, joiden epäiltiin suhtautuvan vallankumoukseen vihamielisesti. Vankilat olivat<br />
täpötäynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit<br />
olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta<br />
tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä.<br />
»Pariisissa mellakka seurasi toista, ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet moniin eri<br />
puolueisiin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olevan toistensa hävittäminen.» Yleistä<br />
kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan<br />
189
Change language