Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
käskyn pituuden ja leveyden, koko laajuuden, sekä korkeuden ja syvyyden, sen kaikkiin
osiin sisältyvän käsittämättömän puhtauden ja hengellisyyden.»247 {AO7 229.2}
Wesley kuvaili lain ja evankeliumin välillä vallitsevaa täydellistä sopusointua
seuraavasti: »Lain ja evankeliumin välillä on sen tähden läheisin yhteys, mitä voidaan
ajatella. Toisaalta laki valmistaa jatkuvasti tietä ja ohjaa meitä evankeliumiin; toisaalta taas
evankeliumi johtaa meitä yhä tunnollisemmin täyttämään lakia. Niinpä laki vaatii meiltä
rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiimme sekä sävyisyyttä, nöyryyttä ja pyhyyttä. Me
tunnemme olevamme näissä asioissa puutteellisia, toteamme, että ’ihmisille se on
mahdotonta’, mutta samalla näemme, että Jumala on luvannut antaa meille rakkautta,
sävyisyyttä, nöyryyttä ja pyhyyttä. Me otamme vastaan tämän evankeliumin, nämä iloiset
uutiset, ja meille tapahtuu uskomme mukaan: lain vanhurskaus täytetään meissä uskon
kautta Jeesukseen Kristukseen. - {AO7 229.3}
»Kristuksen evankeliumin huomattavimpia vihollisia», Wesley sanoi, »ovat ne, jotka
avoimesti ja jyrkästi tuomitsevat lain ja puhuvat pahaa siitä sekä opettavat ihmisiä
purkamaan (toisin sanoen hajottamaan, poistamaan tai tekemään merkityksettömäksi) ei
ainoastaan yhtä pienimpiin tai suurimpiin kuuluvaa, vaan kaikki käskyt yhdellä kertaa.
Hämmästyttävintä tässä väkevässä eksytyksessä on se, että sen valtaan antautuneet tosissaan
uskovat kunnioittavansa Kristusta hylkäämällä hänen lakinsa ja korottavansa häntä
turmellessaan hänen oppinsa. Niin, he kunnioittavat häntä samalla tavalla kuin Juudas, kun
hän sanoi: ’Terve, rabbi’, ja suuteli häntä. Yhtä suurella oikeudella hän voi sanoa myös
jokaiselle heistä: ’Suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?’ Kun puhutaan hänen
verestään ja samalla riistetään häneltä kruunu, kun halveksitaan jotakin osaa hänen laistaan
ja väitetään sen edistävän hänen evankeliumiaan, se ei ole mitään muuta kuin hänen
kavaltamistaan suudelmalla. Tästä syytöksestä ei todellakaan pääse kukaan, joka saarnaa
uskoa pyrkien joko suorasti tai epäsuorasti syrjäyttämään jonkin kuuliaisuuden osaalueen,
joka saarnaa Kristusta siten, että tekee tyhjäksi tai lieventää jollakin tavalla Jumalan pienintä
käskyä.»248 {AO7 229.4}
Niille, jotka korostivat evankeliumin saarnaamisen vastaavan kaikkia lain tarkoituksia,
Wesley vastasi: »Tämän kiellämme kokonaan. Se ei vastaa lain ensimmäistäkään
tarkoitusta, nimittäin ihmisten saattamista synnin tuntoon, niiden herättämistä, jotka vielä
nukkuvat helvetin partaalla. Apostoli Paavali sanoo, että ’lain kautta tulee synnin tunto’,
eikä ihminen todellakaan tunne tarvitsevansa Kristuksen veren sovitusta, ennen kuin on
tullut synnin tuntoon. Herramme itse sanoo, että ’terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan
sairaat’. Sen tähden on luonnotonta tarjota lääkäriä niille, jotka ovat terveitä tai ainakin
luulevat olevansa. Sinun tulee ensin saada heidät vakuuttuneiksi sairaudestaan; muuten he
eivät kiitä sinua vaivannäöstäsi. Samoin on luonnotonta esittää Kristusta itsekylläisille
ihmisille, joiden sydän ei vielä koskaan ole murtunut.»249 {AO7 230.1}
176