Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
tietämättömimpiä oikeasta uskonnosta. Olkaa hyvä ja sanokaa, arvoisa kuningatar, mikä<br />
uskonto olisi ollut maailmassa, jos kaikilla Aabrahamin jälkeläisillä olisi ollut sama uskonto<br />
kuin faraolla, jonka alamaisia he kauan olivat; tai jos apostolien päivinä kaikilla ihmisillä<br />
olisi ollut Rooman keisarin uskonto, mikä uskonto silloin olisi ollut maan päällä? Näette<br />
siis, arvoisa kuningatar, etteivät alamaiset ole sidotut hallitsijainsa uskontoon, vaikka<br />
ovatkin velvolliset heitä tottelemaan.» {AO7 219.2}<br />
Maria sanoi: »Sinä selität Raamattua omalla tavallasi ja he (roomalaiskatoliset opettajat)<br />
selittävät toisella tavalla. Ketä minun tulee uskoa, ja kuka on oleva tuomari?» »Teidän tulee<br />
uskoa Jumalaa, joka puhuu selvästi sanassaan», vastasi uskonpuhdistaja, »ja sanan opetuksia<br />
pitemmälle teidän ei tarvitse uskoa minua eikä heitä. Jumalan sana on selvä itsessään; ja jos<br />
jokin paikka näyttää hämärältä, niin Pyhä Henki, joka ei koskaan ole ristiriidassa itsensä<br />
kanssa, selittää sen tarkemmin toisissa paikoissa. Sen tähden Jumalan sanaan ei jää mitään<br />
epäselvää, paitsi sellaisille, jotka tahallaan jäävät tietämättömiksi.»238 {AO7 219.3}<br />
Sellaisia olivat ne totuudet, joita peloton uskonpuhdistaja henkensä menettämisen uhalla<br />
puhui kuningattarelle. Samaa horjumatonta rohkeutta osoittaen hän toteutti suunnitelmaansa<br />
rukoillen ja Herran taisteluja taistellen, kunnes Skotlanti oli vapaa paavilaisuudesta. {AO7<br />
220.1}<br />
Uskonnollisuus Englannin anglikaanisen kirkon alkuaikana<br />
Protestanttisuuden vahvistaminen kansalliseksi uskonnoksi Englannissa vähensi vainoja,<br />
mutta ei lopettanut niitä kokonaan. Vaikka useita katolisen kirkon oppeja oli hylätty,<br />
melkoinen joukko sen muodollisuuksia säilytettiin. Paavin ylivalta hylättiin, mutta hänen<br />
sijaansa korotettiin kuningas kirkon päämieheksi. Kirkon jumalanpalveluksessa poikettiin<br />
vielä paljon evankeliumin puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta. Uskonnonvapauden suurta<br />
periaatetta ei vielä ymmärretty. Vaikka protestanttiset hallitsijat vain harvoin turvautuivat<br />
sellaisiin hirvittäviin julmuuksiin, joita Rooma käytti kerettiläisyyttä vastaan, jokaisen<br />
yksilön oikeutta palvella Jumalaa omantuntonsa käskyn mukaan ei kuitenkaan tunnustettu.<br />
Vaadittiin, että kaikkien oli hyväksyttävä kansankirkon opit ja noudatettava sen määräämiä<br />
jumalanpalvelusmuotoja. Eriuskoiset joutuivat kärsimään vainoa suuremmassa tai<br />
pienemmässä määrin monen vuosisadan aikana. {AO7 220.2}<br />
Seitsemännellätoista vuosisadalla erotettiin tuhansia pappeja virasta. Kansaa kiellettiin<br />
suurten sakkojen, vankeuden ja maasta karkottamisen uhalla käymästä muissa kuin kirkon<br />
hyväksymissä uskonnollisissa kokouksissa. Ne uskolliset, jotka eivät voineet olla<br />
kokoontumatta palvelemaan Jumalaa, pakotettiin kokoontumaan pimeissä laaksoissa,<br />
hämärissä ullakkohuoneissa ja toisinaan metsissä keskiyöllä. Jumalan itsensä rakentaman<br />
temppelin synkän metsän suojaan nämä hajallaan olevat ja vainotut Jumalan lapset<br />
kokoontuivat purkamaan sydäntään rukouksessa ja kiitoksessa. Mutta varokeinoista<br />
huolimatta monet joutuivat kärsimään uskonsa tähden. Vankilat täyttyivät. Perheitä<br />
hajotettiin. Monet karkotettiin vieraisiin maihin. Jumala oli kuitenkin lastensa kanssa, eikä<br />
168
Change language