Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Froment alkoi työnsä opettajana. Niitä totuuksia, joita hän opetti lapsille koulussa, nämä<br />
kertasivat kotona. Pian vanhemmat tulivat kuulemaan raamatunselityksiä, kunnes<br />
luokkahuone täyttyi tarkkaavaisista kuulijoista. Uusia testamentteja ja kirjasia jaettiin<br />
maksutta, ja niitä lukivat monet, jotka eivät uskaltaneet julkisesti tulla kuuntelemaan uusia<br />
oppeja. Jonkin ajan kuluttua tämänkin työntekijän täytyi paeta, mutta hänen julistamansa<br />
totuudet olivat saaneet kansasta otteen. Uskonpuhdistus oli pantu alulle, ja se vahvistui sekä<br />
laajeni. Saarnaajat palasivat takaisin, ja heidän työskentelynsä kautta protestanttinen<br />
jumalanpalvelus lopulta vakiintui Genevessä. {AO7 199.3}<br />
Calvin tulee Geneveen<br />
Kaupunki oli jo ilmoittanut olevansa uskonpuhdistuksen puolella, kun Calvin monien<br />
vaellusten ja vaiheiden jälkeen tuli sen porttien sisäpuolelle. Hän oli palaamassa viimeiseltä<br />
matkalta syntymäseudulleen ja oli menossa Baseliin, kun sai tietää Kaarle V:n armeijan<br />
miehittäneen tien, ja hänen täytyi kulkea kiertotietä Geneven kautta. {AO7 200.1}<br />
Tässä matkassa Farel näki Jumalan johdatuksen. Vaikka Geneve oli vastaanottanut<br />
puhdistetun opin, siellä oli kuitenkin vielä tehtävänä suuri työ. Ihmiset eivät käänny Jumalan<br />
puoleen yhteisönä vaan yksilöinä. Uudestisyntymisen saa sydämessä ja omassatunnossa<br />
aikaan Pyhän Hengen voima eivätkä neuvostojen päätökset. Vaikka Geneven kansa oli<br />
hylännyt Rooman arvovallan, se ei kuitenkaan ollut yhtä valmis hylkäämään sen hallitessa<br />
kukoistaneita paheita. Evankeliumin puhtaiden periaatteiden juurruttaminen tähän<br />
kaupunkiin ja sen asukkaiden valmistaminen arvokkaalla tavalla täyttämään se asema, johon<br />
Kaitselmus näytti heidät kutsuneen, ei ollut helppo tehtävä. {AO7 200.2}<br />
Farel piti varmana, että hän oli Calvinissa löytänyt miehen, jonka hän voisi ottaa<br />
työkumppanikseen tähän työhön. Jumalan nimessä hän pyytämällä pyysi tuota nuorta<br />
evankelistaa jäämään Geneveen ja työskentelemään siellä. Calvin hämmästyi ja halusi pysyä<br />
syrjässä. Arkana ja rauhaa rakastavana hän ei halunnut joutua yhteyteen geneveläisten<br />
rohkean, itsenäisen ja vieläpä väkivaltaisen hengen kanssa. Myös heikon terveytensä ja<br />
tutkimusharrastuksensa tähden hän kaipasi hiljaisuutta. Hän uskoi voivansa parhaiten<br />
hyödyttää uskonpuhdistuksen asiaa kynällään ja toivoi löytävänsä rauhallisen<br />
opiskelupaikan, josta käsin hän kirjapainon välityksellä voisi opettaa ja vahvistaa<br />
seurakuntia. Mutta Farelin juhlallinen kehotus tuntui hänestä taivaan kutsulta, eikä hän<br />
uskaltanut kieltäytyä sitä noudattamasta. Hänestä näytti, kuten hän sanoi, »että Jumala<br />
ojensi kätensä alas taivaasta, tarttui häneen ja kiinnitti hänet peruuttamattomasti siihen<br />
paikkaan, josta hän niin kiihkeästi olisi halunnut lähteä».222 {AO7 202.1}<br />
Jesuiitat, Rooman uusi ase<br />
Tähän aikaan protestanttien asema oli hyvin vaarallinen. Paavin kiroukset jylisivät<br />
Geneveä vastaan, ja mahtavat kansat uhkasivat hävittää sen. Kuinka tämä pieni kaupunki<br />
voisi vastustaa mahtavaa pappisvaltaa, joka niin usein oli pakottanut kuninkaat ja keisaritkin<br />
155
Change language