Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
eikä sen viattoman veren tähden, joka tahrasi hänen kätensä, vaan niiden alamaistensa<br />
kuolettavan synnin tähden, jotka olivat rohjenneet hylätä messun. Hänen jäljessään tulivat<br />
kuningatar ja valtion korkeimmat virkamiehet, nämäkin parijonossa jokaisella palava<br />
tulisoihtu kädessä. {AO7 196.1}<br />
Päivän kirkollisten menojen yhtenä osana oli hallitsijan puhe, jonka hän piti piispan<br />
palatsin suuressa salissa valtakunnan korkeille virkamiehille. Surullisen näköisenä hän astui<br />
heidän eteensä ja valitti liikuttavan kaunopuheisin sanoin tapahtunutta »rikosta ja<br />
häväistystä» sekä kansakunnalle tullutta »surun ja häpeän päivää». Samalla hän kehotti<br />
jokaista uskollista alamaista olemaan apuna, kun ryhdyttäisiin hävittämään turmiollista<br />
kerettiläisyyttä, joka uhkasi syöstä Ranskan perikatoon. ”’Niin totta, herrat, kuin minä olen<br />
teidän kuninkaanne’, hän sanoi, ’minä antaisin teidän hakata itseltäni pois sellaisen jäsenen,<br />
jonka tietäisin tämän inhottavan taudin turmelemaksi. —’ Ja edelleen: ’Jos huomaisin<br />
jonkun lapsistani sen saastuttamaksi, en säästäisi häntä. Minä luopuisin hänestä ja uhraisin<br />
hänet Jumalalle.’ Kyyneleet tukahduttivat hänen äänensä; kaikki läsnäolleet itkivät ja<br />
huusivat yhteen ääneen. ’Me tahdomme elää ja kuolla katolisen uskon puolesta!’»217 {AO7<br />
196.2}<br />
Hirvittävään pimeyteen oli joutunut kansakunta, joka oli hylännyt totuuden valon.<br />
Jumalan pelastava armo oli ilmestynyt. Sen jumalallinen kauneus oli vetänyt tuhansittain<br />
ihmisiä puoleensa, ja sen kirkkaus oli valaissut kaupungit ja kylät. Mutta Ranska oli<br />
kääntynyt siitä pois nähtyään sen voiman ja pyhyyden ja valinnut valon sijasta pimeyden. Se<br />
oli kieltäytynyt vastaanottamasta sille tarjottua taivaallista lahjaa. Se oli sanonut pahaa<br />
hyväksi ja hyvää pahaksi, kunnes se oli joutunut tahallisen itsepetoksen uhriksi. Vaikka<br />
ranskalaiset nyt saattoivat luulla tekevänsä Jumalalle palveluksen vainoamalla hänen<br />
kansaansa, tämä luulo ei kuitenkaan poistanut heidän syyllisyyttään. He olivat tahallaan<br />
hylänneet sen valon, joka olisi pelastanut heidät petoksesta ja syyllisyydestä<br />
murhaan. {AO7 197.1}<br />
Juhlallinen vala, joka velvoitti perin juurin hävittämään kerettiläisyyden, vannottiin siinä<br />
suuressa tuomiokirkossa, jossa elävän Jumalan hylännyt kansa lähes kolmesataa vuotta<br />
myöhemmin asetti »järjen jumalattaren» valtaistuimelle. Järjestettiin taas juhlakulkue, ja<br />
Ranskan edustajat aloittivat sen työn, jonka he olivat sitoutuneet suorittamaan. »Lyhyiden<br />
välimatkojen päähän oli pystytetty rovioita määrättyjen protestanttisten kristittyjen elävältä<br />
polttamista varten ja oli järjestetty niin, että roviot sytytettiin kuninkaan lähestyessä, ja<br />
kulkue pysähtyi katsomaan teloitusta.»218 Näiden Kristuksen todistajain kärsimien<br />
kidutusten yksityiskohdat ovat liian pöyristyttäviä kerrottaviksi, mutta ainoakaan uhri ei<br />
epäröinyt. Kun erästä heistä vaadittiin peruuttamaan sanansa, hän vastasi: »Minä uskon<br />
ainoastaan siihen, mitä profeetat ja apostolit muinoin saarnasivat ja minkä kaikki pyhät ovat<br />
uskoneet. Minun uskoni luottaa Jumalaan, joka pystyy vastustamaan kaikkia helvetin<br />
voimia.»219 {AO7 197.2}<br />
152
Change language