Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
ylpeyden, ja pidettiin varmana, että Jean Calvinista tulisi yksi taitavimpia ja<br />
kunnioitetuimpia kirkon puolustajia. Mutta jumalallisen valon säde läpäisi myös Calvinia<br />
ympäröivät skolastiikan ja taikauskon muurit. Hänestä oli pöyristyttävää kuulla uusista<br />
opeista, ja hänen mielestään kerettiläiset ansaitsivat sen tulen, jolle heidät annettiin. Hän<br />
joutui kuitenkin tahtomattaan katsomaan kerettiläisyyttä silmästä silmään ja koettelemaan<br />
katolisen teologian voimaa protestanttien oppia vastaan. {AO7 189.2}<br />
Pariisissa asui Calvinin serkku, joka oli liittynyt uskonpuhdistajiin. Nämä kaksi<br />
sukulaista kohtasivat usein toisensa ja keskustelivat niistä asioista, jotka häiritsivät<br />
kristikunnan rauhaa. »Maailmassa on vain kaksi uskontokuntaa», sanoi Olivetan, joka oli<br />
protestantti. »Toisen muodostavat ihmisten keksimät uskonnot, joiden mukaan ihminen voi<br />
pelastaa itsensä juhlamenoilla ja hyvillä töillä. Toinen on se ainoa uskonto, joka on<br />
ilmoitettu Raamatussa ja joka opettaa ihmisiä etsimään pelastusta yksinomaan Jumalan<br />
vapaasta armosta.» {AO7 189.3}<br />
»Minä en halua olla missään tekemisissä sinun uuden oppisi kanssa», huudahti Calvin.<br />
»Luuletko sinä, että minä olen elänyt erehdyksessä koko elinaikani?»209 {AO7 190.1}<br />
Mutta keskustelu oli herättänyt hänen mielessään ajatuksia, joista hänen oli vaikea<br />
vapautua. Huoneensa yksinäisyydessä hän mietti serkkunsa sanoja. Hän ei päässyt siitä<br />
ajatuksesta, että hän oli syntinen. Hän näki itsensä pyhän ja vanhurskaan Tuomarin edessä<br />
ilman välittäjää. Pyhimysten esirukoukset, hyvät työt ja kirkon juhlamenot olivat kaikki<br />
voimattomat sovittamaan syntiä. Hän näki edessään vain ikuisen epätoivoisen pimeyden.<br />
Turhaan kirkon tohtorit koettivat lievittää hänen tuskaansa. Turhaan turvauduttiin rippiin ja<br />
katumusharjoituksiin; ne eivät voineet sovittaa sielua Jumalan kanssa. {AO7 190.2}<br />
Ollessaan yhä näissä hedelmättömissä taisteluissa Calvin meni eräänä päivänä sattumalta<br />
jollekin kaupungin julkisista toreista ja näki siellä poltettavan kerettiläistä. Marttyyrin<br />
kasvoilla ilmenevä rauha täytti hänet ihmetyksellä. Tuon pelottavan kuoleman tuskien<br />
keskellä ja kirkon antaman vielä kauheamman tuomion alaisena marttyyri osoitti sellaista<br />
uskoa ja rohkeutta, että nuori ylioppilas tunsi tuskaa verratessaan sitä siihen epätoivoon ja<br />
pimeyteen, jonka vallassa hän itse oli osoittaessaan ehdotonta kuuliaisuutta kirkolle. Koska<br />
hän tiesi kerettiläisten perustavan uskonsa Raamattuun, hän päätti tutkia sitä löytääkseen<br />
mahdollisesti sieltä heidän ilonsa salaisuuden. {AO7 190.3}<br />
Raamatusta hän löysi Kristuksen. »Oi Isä», hän huudahti, »hänen uhrinsa on tyynnyttänyt<br />
sinun vihasi. Hänen verensä on pessyt pois minun saastaisuuteni. Hä nen ristinsä on<br />
kantanut minun kiroukseni. Hänen kuolemansa on hankkinut minulle sovituksen. Me<br />
olemme keksineet itsellemme useita hyödyttömiä hullutuksia, mutta sinä olet asettanut<br />
sanasi tulisoihtuna minun eteeni ja olet koskettanut sydäntäni saadaksesi minut inhoamaan<br />
kaikkia muita ansioita paitsi Jeesuksen ansiota.»210 {AO7 190.4}<br />
146
Change language