Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Aatelismies Berquin uskonpuhdistajana<br />
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Alhaiset ja köyhät eivät olleet ainoat, jotka keskellä kärsimystä ja pilkkaa uskalsivat<br />
todistaa Kristuksesta. Linnan ja palatsin komeissa saleissa oli kuninkaallista sukua olevia<br />
henkilöitä, joille totuus oli rikkautta ja korkeaa asemaa, vieläpä elämääkin kalliimpi.<br />
Kuninkaallinen haarniska kätki jalomman ja uskollisemman hengen kuin piispan kauhtana<br />
ja hiippa. Louis de Berquin oli ylhäistä sukua. Samalla kun hän oli urhoollinen ja<br />
hovitapoihin tottunut ritari, hän oli myös harras tutkija, hienostunut ja siveellisesti<br />
moitteeton. »Hän oli», sanoo eräs kirjailija, »paavillisten säädösten innokas noudattaja sekä<br />
messujen ja saarnojen harras kuuntelija ja kaikkien hänen hyveittensä kruununa oli erityinen<br />
kammo Lutherin oppia kohtaan.» Mutta kun hän monien muiden tavoin joutui<br />
kaitselmuksen ohjaamana lukemaan Raamattua, hän hämmästyksekseen löysi sieltä<br />
»Rooman oppien asemesta Lutherin opit».201 Siitä lähtien hän pyhitti itsensä kokonaan<br />
evankeliumin asialle. {AO7 185.3}<br />
Koska hän oli Ranskan oppinein aatelismies, nerokas, kaunopuheinen, rohkeudessaan<br />
lannistumaton, innossaan sankarillinen ja hovissa vaikutusvaltainen sillä hän oli kuninkaan<br />
suosikki monet luulivat, että kohtalo oli määrännyt hänet Ranskan uskonpuhdistajaksi. Beza<br />
sanoi: »Berquinista olisi tullut toinen Luther, jos hän olisi löytänyt Frans I:ssä toisen<br />
vaaliruhtinaan.» »Hän on vaarallisempi kuin Luther», sanoivat katolilaiset.202 Ranskan<br />
katolilaiset todella pelkäsivät häntä enemmän. He heittivät hänet vankilaan harhaoppisena,<br />
mutta kuningas vapautti hänet. Taistelu jatkui monta vuotta. Frans, joka horjui Rooman ja<br />
uskonpuhdistuksen välillä, toisinaan suvaitsi, toisinaan taas piti kurissa munkkien palavaa<br />
intoa. Katolisen kirkon viranomaiset heittivät Berquinin kolme kertaa vankilaan, mutta<br />
hallitsija, joka ihaili hänen lahjakkuuttaan ja jaloa luonnettaan, vapautti hänet aina<br />
kieltäytyen jättämästä häntä papiston vihan uhriksi. {AO7 185.4}<br />
Berquinia varoitettiin useita kertoja vaarasta, joka uhkasi hän tä Ranskassa, ja häntä<br />
kehotettiin noudattamaan niiden esimerkkiä, jotka olivat päässeet turvaan lähtemällä<br />
vapaaehtoisesti maanpakoon. Arka ja liehittelevä Erasmus, jolla kaikessa oppineisuudessaan<br />
ei ollut sitä siveellistä suuruutta, joka saa pitämään elämää ja kunniaa vähempiarvoisina<br />
kuin totuutta, kirjoitti Berquinille: »Pyydä päästä lähettilääksi johonkin vieraaseen maahan;<br />
lähde matkalle Saksaan. Sinä tunnet Bedan ja hänen kaltaisensa hän on tuhatpäinen hirviö,<br />
joka kylvää myrkkyä kaikkialle. Sinulla on epälukuinen joukko vihollisia. Vaikka asiasi<br />
olisi parempi kuin Jeesuksen Kristuksen, he eivät anna sinun olla rauhassa, ennen kuin ovat<br />
riistäneet sinulta hengen. Älä luota liian paljon kuninkaan suojelukseen. Älä missään<br />
tapauksessa aiheuta minulle ikävyyksiä teologian opettajien kanssa.»203 {AO7 186.1}<br />
Vaarat lisääntyivät, mutta Berquinin into tuli vain palavammaksi. Sen sijaan että olisi<br />
noudattanut Erasmuksen varovaista ja itsekästä neuvoa, hän päätti ryhtyä entistä<br />
rohkeampiin toimenpiteisiin. Hän ei aikonut vain puolustaa totuutta vaan myös hyökätä<br />
erehdystä vastaan. Syytöksen harhaoppisuudesta, jonka katolilaiset kohdistivat häneen, hän<br />
143
Change language