Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
valon virta tunkeutui hänen sieluunsa. Hämmästyksen ja inhon valtaamana hän jätti<br />
valitsemansa työn ja antautui Jumalan sanan tutkimiseen. Sieltä hän löysi kallisarvoisia<br />
totuuksia ja alkoi pian opettaa niitä muillekin. {AO7 183.2}<br />
Vuonna 1512, ennen kuin Luther ja Zwingli olivat alkaneet uskonpuhdistustyön, Lefevre<br />
kirjoitti: »Jumala antaa sen vanhurskauden, joka yksinomaan armosta vanhurskauttaa<br />
iankaikkiseen elämään.»196 Katsellessaan lunastuksen salaisuuksia hän huudahti: »Oi tuon<br />
vaihtokaupan sanomatonta suuruutta: Viaton tuomitaan ja syyllinen vapautetaan, Siunaus<br />
kirotaan ja kirottu siunataan, Elämä kuolee ja kuollut saa elämän, Kirkkaus peitetään<br />
pimeyteen ja pimeydessä oleva puetaan kirkkauteen.»197 {AO7 183.3}<br />
Samalla kun hän opetti, että kunnia pelastuksesta kuuluu yksin Jumalalle, hän myös<br />
selitti, että ihmisen velvollisuus on olla kuuliainen. »Jos olet Kristuksen kirkon jäsen», hän<br />
sanoi, »olet hänen ruumiinsa jäsen, ja jos kuulut hänen ruumiiseensa, olet täynnä<br />
jumalallista luontoa. — Oi, jospa ihmiset voisivat käsittää tämän etuoikeuden! Kuinka<br />
puhdasta, siveää ja pyhää heidän elämänsä silloin olisikaan ja kuinka mitättömänä he<br />
pitäisivätkään kaikkea tämän maailman kunniaa verrattuna tähän sisäiseen, luonnollisilta<br />
silmiltä salattuun kunniaan.»198 {AO7 183.4}<br />
Guillaume Farel<br />
Lefevren oppilaiden joukossa oli muutamia, jotka kuuntelivat hänen sanojaan<br />
innostuneina ja jatkoivat totuuden julistamista kauan sen jälkeen, kun heidän opettajansa<br />
ääni vaikeni. Näiden joukossa oli Guillaume Farel. Hurskaiden vanhempien poikana ja<br />
kasvatettuna sokeasti uskomaan kirkon opetukset hän olisi voinut apostoli Paavalin tavoin<br />
sanoa itsestään: »Minä olen meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan elänyt<br />
fariseuksena» (Ap.t. 26: 5). Uskollisena katolilaisena hän olisi halunnut perinpohjin hävittää<br />
kaikki, jotka uskalsivat vastustaa kirkkoa. »Minä purin hammasta niin kuin raivostunut susi,<br />
kun kuulin jonkun puhuvan paavia vastaan», hän sanoi myöhemmin viitatessaan tähän<br />
elämänsä kauteen. Hän oli ollut väsymätön pyhimysten palvoja. Lefevren kanssa hän oli<br />
käynyt Pariisin kaikissa kirkoissa, rukoillut niiden alttarien ääressä ja koristanut lahjoilla<br />
pyhäinjäännöslippaita. Mutta nämä teot eivät voineet antaa rauhaa hänen sielulleen. Hänen<br />
mieltään vaivasi synnintunto, jota mitkään hänen katumusharjoituksensa eivät voineet<br />
poistaa. Hän kuunteli uskonpuhdistajan sanoja kuin ne olisivat kuuluneet taivaasta: »Me<br />
pelastumme armon kautta. Syytön tuomitaan, ja syyllinen julistetaan syyttömäksi. Yksin<br />
Kristuksen risti avaa taivaan portit ja sulkee helvetin portit.»199 {AO7 183.5}<br />
Farel otti totuuden iloiten vastaan. Paavalin kokemusta muistuttavan kääntymyksen<br />
kautta hän siirtyi perinnäistapojen orjuudesta Jumalan lasten vapauteen. Omien sanojensa<br />
mukaan hän muuttui »saaliinhimoisesta, julmasta sudesta rauhalliseksi, lempeäksi<br />
karitsaksi». Hän oli »kokonaan luopunut paavista ja antanut sydämensä Jeesukselle<br />
Kristukselle».200 {AO7 184.1}<br />
141
Change language