Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Uskonpuhdistajat pitivät tärkeänä, ettei heidän asiaansa sekoitettaisi poliittisiin<br />
kysymyksiin. Heidän mielestään uskonpuhdistus ei saanut käyttää muuta vaikutusvaltaa<br />
kuin sitä, mikä on lähtöisin Jumalan sanasta. Kun kristityt ruhtinaat astuivat esille<br />
allekirjoittaakseen tunnustuksen, Melanchthon tuli väliin sanoen: »Näiden asiain<br />
esittäminen kuuluu teologeille ja papeille; varatkaamme maan mahtavien arvovalta muille<br />
asioille.» »Jumala varjelkoon teitä sulkemasta mi nua pois», vastasi Saksin vaaliruhtinas<br />
Juhana. »Minä olen päättänyt tehdä sen, mikä on oikein, olematta levoton kruununi tähden.<br />
Minä toivon saavani tunnusta Herraa. Minun vaaliruhtinashattuni ja kärpännahkaviittani<br />
eivät ole minulle niin kallisarvoisia kuin Jeesuksen Kristuksen risti.» Tämän sanottuaan hän<br />
kirjoitti n mensä tunnustuksen alle. Eräs toinen ruhtinas sanoi kynään tarttuessaan: »Minä<br />
olen valmis luopumaan omaisuudestani ja elämästäni, jos Herrani Jeesuksen Kristuksen<br />
kunnia sitä vaatii. Mieluummin luovun alamaisistani ja maistani, mieluummin jätän isieni<br />
maan sauva kädessä, kuin omaksun jonkin muun opin kuin sen, joka on tässä<br />
tunnustuksessa.»187 Sellainen usko ja rohkeus oli näillä Jumalan miehillä. {AO7 178.1}<br />
Tuli aika, jolloin oli astuttava keisarin eteen. Istuen valtaistuimellaan vaaliruhtinaiden ja<br />
ruhtinaiden ympäröimänä Kaarle V kuunteli, mitä protestanttisilla uskonpuhdistajilla oli<br />
sanottavaa. Heidän uskontunnustuksensa luettiin. Tuossa arvokkaassa kokouksessa esitettiin<br />
evankeliumin totuudet selvästi ja osoitettiin paavinkirkon erehdykset. Syystä on tätä päivää<br />
sanottu »uskonpuhdistuksen suurimmaksi päiväksi ja yhdeksi kunniakkaimmista päivistä<br />
kristikunnan ja koko ihmiskunnan historiassa».188 {AO7 178.2}<br />
Vain muutamia vuosia oli kulunut siitä, kun Wittenbergin munkki seisoi yksinään<br />
Wormissa kansallisen neuvoston edessä. Nyt hänen tilallaan olivat valtakunnan ylhäisimmät<br />
ja mahtavimmat ruhtinaat. Lutheria oli kielletty saapumasta Augsburgiin, mutta hän oli<br />
saapuvilla sanojensa ja rukoustensa kautta. Hän kirjoitti: »Olen sanomattoman iloinen, kun<br />
olen saanut elää tähän hetkeen asti, jolloin näin maineikkaat tunnustajat korottavat Kristusta<br />
näin kunniakkaassa kokouksessa.»189 Näin toteutuivat Raamatun sanat: »Minä puhun sinun<br />
todistuksistasi kuningasten edessä» (Ps. 119: 46). {AO7 178.3}<br />
Paavalin aikana evankeliumi, jonka tähden hän oli vankina, tuotiin vastaavasti<br />
keisarinkaupungin ruhtinaille ja ylimyksille. Samoin tässä tilaisuudessa se, minkä<br />
saarnaamisen saarnatuolista keisari oli kieltänyt, julistettiin palatsissa; valtakunnan valtiaat<br />
kuuntelivat ihmetellen sitä, mitä monet olivat pitäneet sopimattomana palvelijoidenkin<br />
kuultavaksi. Kuninkaat ja arvohenkilöt olivat kuulijoina, kruunatut ruhtinaat olivat<br />
saarnaajina ja saarnan sisältönä oli Jumalan kuninkaallinen totuus. »Apostolien ajan jälkeen<br />
ei ole ollut suurempaa tekoa eikä valtavampaa tunnustusta», sanoo eräs kirjailija.190 {AO7<br />
179.1}<br />
»Kaikki, mitä luterilaiset ovat sanoneet, on totta; me emme voi sitä kieltää», selitti eräs<br />
paavilainen piispa. »Voitteko te selvillä järkisyillä osoittaa vaaliruhtinaan ja hänen<br />
liittolaistensa tunnustuksen vääräksi?» kysyi eräs toinen piispa tohtori Eckiltä. »En<br />
137
Change language