Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
vangitsemaan Simon Grynaeuksen. Päivällä Faberin, erään johtavan katolisen tohtorin,<br />
saarna oli aiheuttanut Grynaeuksessa pahennusta, ja saarnan päätyttyä tämä oli nuhdellut<br />
Faberia »eräiden inhottavien harhaoppien» puolustamisesta. Faber oli kätkenyt vihansa<br />
mutta mennyt välittömästi kuninkaan luo, jonka hän oli saanut antamaan käskyn vangita tuo<br />
kiusallinen Heidelbergin professori. Melanchthon piti varmana, että Jumala oli pelastanut<br />
hänen ystävänsä lähettämällä yhden pyhistä enkeleistään varoittamaan häntä. {AO7 177.1}<br />
»Hievahtamatta Melanchthon odotti rannalla, kunnes Reinin vesi erotti Grynaeuksen<br />
tämän vainoojista. Nähdessään ystävänsä vastakkaisella rannalla hän huusi: ’Viimeinkin<br />
hänet on temmattu niiden kidasta, jotka janoavat hänen viatonta vertaan.’ Palattuaan<br />
kotiinsa Melanchthon sai kuulla, että oikeudenpalvelijat olivat Grynaeusta etsiessään<br />
tarkastaneet perusteellisesti koko talon.»185 {AO7 177.2}<br />
Uskontokysymys Augsburgin valtiopäivillä<br />
Uskonpuhdistus oli saava osakseen suurempaa huomiota maan mahtavien edessä.<br />
Kuningas Ferdinand oli kieltäytynyt kuulemasta evankelisia ruhtinaita, mutta nämä saivat<br />
tilaisuuden esittää asiansa keisarin sekä koolle kutsuttujen kirkon ja valtion korkeiden<br />
virkamiesten edessä. Tasoittaakseen valtakuntaa häiritseviä erimielisyyksiä Kaarle V kutsui<br />
valtiopäivät koolle Augsburgiin heti Speierin vastalausetta seuraavana vuonna ja ilmoitti<br />
aikovansa henkilökohtaisesti johtaa niitä. Sinne kutsuttiin myös protestanttien<br />
johtajat. {AO7 177.3}<br />
Suuret vaarat uhkasivat uskonpuhdistusta, mutta sen puolustajat jättivät nytkin asiansa<br />
Jumalan käteen ja lupasivat olla evankeliumille uskollisia. Saksin vaaliruhtinasta hänen<br />
neuvonantajansa kehottivat pysymään poissa valtiopäiviltä. He sanoivat keisarin vaativan<br />
ruhtinaita olemaan läsnä vetääkseen heidät paulaan. »Eikö kaikki aseteta alttiiksi vaaralle,<br />
jos sulkeudutaan kaupungin muurien sisälle mahtavan vihollisen kanssa?» he kysyivät.<br />
Mutta toiset selittivät uljaasti: »Pysykööt ruhtinaat vain rohkeina, niin Jumalan asia on<br />
pelastettu.» »Jumala on uskollinen; hän ei hylkää meitä»,186 sanoi Luhter. Vaaliruhtinas<br />
seurueineen lähti Augsburgiin. Kaikki tunsivat häntä uhkaavat vaarat, ja useat matkustivat<br />
alakuloisina ja huolestuneina. Mutta Luther, joka saattoi heitä Koburgiin asti, vahvisti<br />
heidän horjuvaa uskoaan laulamalla tällä matkalla kirjoittamansa virren »Jumala ompi<br />
linnamme». Innoittavien sävelten kaikuessa moni tuskallinen aavistus haihtui ja moni<br />
raskautettu sydän keventyi. {AO7 177.4}<br />
Protestanttien tunnustusasiakirja »Augsburgin tunnustus»<br />
Uskonpuhdistusta puolustavat ruhtinaat olivat päättäneet antaa valtiopäiville selityksen<br />
mielipiteistään järjestelmällisessä muodossa ja Raamatun todistuksilla varustettuna. Tämän<br />
selityksen laatiminen oli annettu Lutherin, Melanchthonin ja heidän apulaistensa tehtäväksi.<br />
Protestantit olivat hyväksyneet selityksen uskonsa oikeana kuvauksena, ja he kokoontuivat<br />
kirjoittamaan nimensä tähän tärkeään asiakirjaan. Se oli juhlallinen ja koetteleva hetki.<br />
136
Change language