Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Evankeliset ruhtinaat torjuvat päätöksen<br />
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Kun evankelinen puolue kokoontui neuvottelemaan, läsnäolijat katsoivat toisiinsa<br />
sanattomina ja tyrmistyneinä. Toinen toisensa jälkeen kysyi: »Mitä on tehtävä?»<br />
Kysymyksessä olivat maailmalle tärkeät asiat. »Onko uskonpuhdistuksen johtajien<br />
alistuttava ja tyydyttävä päätökseen? Kuinka helposti uskonpuhdistajat olisivat tässä<br />
ratkaisevassa, todella pelottavassa tilanteessa voineet omaksua väärän tien! Kuinka monta<br />
pätevältä näyttävää alistumisen syytä he olisivatkaan voineet löytää! Taattiinhan<br />
luterilaisille ruhtinaille vapaa uskonnon harjoittaminen. Samanlaista suosiota osoitettiin<br />
kaikille heidän alamaisilleen, jotka olivat ottaneet vastaan puhdistetun opin ennen<br />
valtiopäivien tekemää päätöstä. Eikö heidän pitäisi tyytyä tähän? Kuinka monta vaaraa<br />
vältettäisiinkään alistumisen kautta! Mihinkä aavistamattomiin vaikeuksiin ja taisteluihin<br />
vastustus voisikaan heidät syöstä! Kuka tietää, mitä tilaisuuksia tulevaisuus toisi mukanaan?<br />
Valitkaamme rauha; tarttukaamme kiinni siihen öljypuun oksaan, jota Rooma meille<br />
ojentaa, ja parantakaamme Saksan haavat. Tällaisilla perusteluilla uskonpuhdistajat olisivat<br />
voineet puolustaa sen tien valitsemista, joka olisi lyhyessä ajassa vienyt heidän asiansa<br />
häviöön. {AO7 171.2}<br />
»Onneksi he ottivat huomioon sen periaatteen, jolle tämä järjestely perustui, ja toimivat<br />
uskossa. Mikä se periaate oli? Se oli Rooman oikeus pakottaa omaatuntoa ja kieltää vapaa<br />
tutkimus. Mutta eivätkö he itse ja heidän protestanttiset alamaisensa saisi nauttia<br />
uskonnonvapautta? Kyllä, erikseen myönnettynä suosionosoituksena, mutta ei oikeutena.<br />
Sopimuksen ulkopuolella vallitsi arvovallan periaate; omatunto syrjäytettiin. Rooma oli<br />
erehtymätön tuomari, jota täytyi totella. Tuon järjestelyn hyväksyminen olisi todellisuudessa<br />
myöntymistä siihen, että uskonnonvapaus oli rajoitettava uskonpuhdistuksen läpitunkemaan<br />
Saksiin. Koko muussa kristikunnassa vapaa tutkiminen ja puhdistetun uskon tunnustaminen<br />
olisivat rikoksia, joista rangaistaisiin vankeudella ja polttoroviolla. Voisivatko he myöntyä<br />
rajoittamaan uskonnonvapauden määrättyyn paikkaan? Sallisivatko he julistaa, että<br />
uskonpuhdistus oli saanut viimeisen käännynnäisensä ja vallannut viimeisen alueensa ja että<br />
missä tahansa Rooma tällä hetkellä hallitsi, siellä sen valta pysyisi ikuisesti? Voisivatko<br />
uskonpuhdistajat väittää olevansa syyttömiä niiden satojen ja tuhansien vereen, joiden<br />
tämän järjestelyn johdosta täytyisi antaa henkensä paavia kannattavissa maissa? Tämä oli<br />
evankeliumin asian ja kristikunnan vapauden kavaltamista ratkaisevana hetkenä.»175<br />
Mieluummin he »uhraisivat kaiken, myös valtionsa, kruununsa ja henkensä».176 {AO7<br />
171.3}<br />
»Hylätkäämme tämä päätös», sanoivat ruhtinaat, »omantunnon asioissa ei enemmistöllä<br />
ole valtaa.» Edustajat selittivät: »Meidän on kiittäminen vuonna 1526 tehtyä päätöstä siitä<br />
rauhasta, joka valtakunnassa nyt vallitsee; sen kumoaminen johtaisi erimielisyyksiin ja<br />
levottomuuksiin kaikkialla Saksassa. Valtiopäivillä ei ole oikeutta tehdä enempää kuin<br />
säilyttää uskonnonvapaus kirkolliskokoukseen asti.»177 Valtion velvollisuutena on suojella<br />
omantunnonvapautta, ja tähän rajoittuu sen valta uskonnon asioissa. Jokainen maallinen<br />
132
Change language