Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Luku 1—Ennustus Maailmanloppu<br />
»Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi<br />
salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja<br />
piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja<br />
surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet<br />
etsikkoaikaasi tuntenut» (Luuk. 19: 42-44). {AO7 11.1}<br />
Öljymäen harjalta Jeesus katseli Jerusalemia. Hänen eteensä oli avautunut kaunis ja<br />
rauhaisa näky. Oli pääsiäisen aika, ja kaikista maista Jaakobin lapset olivat kerääntyneet<br />
sinne viettämään suurta kansallista juhlaa. Puuja viinitarhojen sekä pyhiinvaeltajani telttojen<br />
peittämien vihreiden rinteiden keskeltä kohosivat pengerretyt kukkulat sekä Israelin<br />
pääkaupungin komeat palatsit ja jykevät linnoitukset. Siionin tytär näytti sanovan ylpeänä:<br />
»Minä istun kuningattarena, enkä ole surua näkevä» ja pitävän itseään yhtä rakastettavana ja<br />
taivaan suosiossa olevana kuin vuosisatoja aikaisemmin kuninkaallisen laulajan laulaessa:<br />
»Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona - - Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki» (Ps.<br />
48: 3). Temppelin suurenmoiset rakennukset näkyivät selvästi Öljymäelle. Laskevan<br />
auringon säteet valaisivat sen lumivalkeita marmorimuureja ja välkehtivät sen kultaisessa<br />
portissa ja tornien huipuissa. »Täydellinen kauneudessa» oli tämä Juudan kansan ylpeys.<br />
Kuka Israelin lapsi saattoi katsella tuota näkyä tuntematta ihailun ja ilon väreitä sielussaan!<br />
Mutta aivan toiset ajatukset täyttivät Jeesuksen mielen. »Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki<br />
kaupungin, itki hän sitä» (Luuk. 19: 41). Hänen voitokkaan saapumisensa aiheuttaman<br />
riemun keskellä, palmunoksien huojuessa, iloisten hoosiannahuutojen kaikuessa kukkuloilla<br />
ja tuhansien äänten julistaessa hänet kuninkaaksi, maailman Lunastaja oli äkkiä joutunut<br />
käsittämättömän surun valtaan. Hän, Jumalan Poika, Israelin luvattu Messias, joka<br />
voimallaan oli voittanut kuoleman ja kutsunut sen vangit haudan pimeydestä, oli puhjennut<br />
kyyneliin, ei tavallisen murheen painosta vaan ankaran, hillitsemättömän hädän<br />
pakottamana. {AO7 11.2}<br />
Kristus itkee Jerusalemia<br />
Hän ei itkenyt itsensä tähden, vaikka tiesikin hyvin, mihin hänen askelensa johtaisivat.<br />
Hänen edessään oli Getsemane, lähestyvän kuolemantuskan näyttämö. Näkyvissä oli myös<br />
lammasportti, jonka kautta vuosisatojen aikana uhriteuraat oli kuljetettu ja jonka kautta<br />
hänetkin pian kuljetettaisiin »niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään» (Jes. 53: 7). Kaukana<br />
ei ollut myöskään Golgata, ristiinnaulitsemisen paikka. Polulle, jota Jeesus pian astuisi,<br />
lankeaisi kauhistuttava pimeys, kun hän antaisi sielunsa uhriksi synnin tähden. Näiden<br />
näkyjen ajatteleminen ei kuitenkaan ollut syynä siihen varjoon, joka lankesi Jeesuksen ylle<br />
tuona ilon hetkenä. Mikään hänen oman yliinhimillisen tuskansa aavistelu ei synkentänyt<br />
hänen epäitsekästä mieltään. Hän itki Jerusalemin tuhansia tuomittuja itki niiden sokeutta ja<br />
paatumusta, joita hän oli tullut siunaamaan ja pelastamaan. {AO7 12.1}<br />
6
Change language