Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
ostanut meille ikuisen pelastuksen. Hänen kärsimyksensä on ikuisesti pätevä uhri ja aina
voimallinen puhdistamaan; se tyydyttää ikuisesti jumalallisen oikeuden vaatimukset
kaikkien niiden puolesta, jotka luottavat siihen lujalla ja horjumattomalla uskolla.» Samalla
hän selvästi opetti, ettei ihmisillä ole oikeutta pysyä synnissä Kristuksen armon perusteella.
»Missä hyvänsä uskotaan Jumalaan, siellä Jumala on; ja missä Jumala on, siellä on intoa,
joka ajaa ja kannustaa hyviin töihin.»144 {AO7 153.1}
Ihmiset olivat niin kiinnostuneita Zwinglin saarnoista, ettei tuomiokirkkoon mahtunut se
kansanpaljous, joka tuli häntä kuuntelemaan. Hän paljasti kuulijoilleen totuutta vähitellen,
sen mukaan kuin he kykenivät sitä vastaanottamaan. Hän varoi esittämästä alussa sellaisia
kohtia, jotka säikähdyttäisivät heitä ja synnyttäisivät ennakkoluuloja. Hänen työnsä
tarkoituksena oli voittaa heidän sydämensä Kristukselle ja hänen opetuksilleen, tehdä heidät
taipuisiksi hänen rakkautensa avulla ja neuvoa heitä seuraamaan hänen esimerkkiään; ja kun
he omaksuisivat evankeliumin periaatteet, heidän taikauskoiset käsityksensä ja tapansa
varmasti häviäisivät. {AO7 153.2}
Vastustusta
Uskonpuhdistus edistyi askel askelelta Zurichissä. Sen viholliset tulivat levottomiksi ja
alkoivat tarmokkaasti vastustaa sitä. Vuotta aikaisemmin Wittenbergin munkki oli antanut
kieltävän vastauksensa paaville ja keisarille Wormsissa, ja nyt kaikki näytti osoittavan, että
paavin vaatimuksia vastustettiin samalla tavalla Zurichissä. Zwinglin kimppuun hyökättiin
tuon tuostakin. Paavillisissa kantoneissa vietiin evankeliumin oppilaita aika ajoin roviolle.
Mutta tämä ei ollut kylliksi. Harhaopin opettaja täytyi saada vaikenemaan. Tässä
tarkoituksessa Konstanzin piispa lähetti kolme asiamiestä Zurichin neuvostoon ja syytti
Zwingliä siitä, että hän oli opettanut kansaa rikkomaan kirkon lakeja ja saattanut siten
yhteiskunnan rauhan ja hyvän järjestyksen vaaraan. Hän väitti, että kirkon arvovallan
syrjäyttämisestä olisi seurauksena yleinen sekasorto. Zwingli vastasi, että hän oli neljä
vuotta julistanut evankeliumia Zurichissä, »joka oli hiljaisempi ja rauhallisempi kuin
mikään muu liittovaltion kaupunki». »Eikö silloin kristillisyys», hän sanoi, »ole yleisen
turvallisuuden paras tae.»145 {AO7 153.3}
Asiamiehet kehottivat neuvoston jäseniä pysymään kirkossa ja selittivät, ettei sen
ulkopuolella ole mitään pelastusta. Zwingli vastasi: »Älköön tämä syytös järkyttäkö teitä.
Kirkon perustuksena on sama kallio, sama Kristus, joka antoi Pietarille hänen nimensä,
koska tämä uskollisesti tunnusti hänet. Kaikkien kansojen keskuudessa Jumala ottaa vastaan
ne, jotka kaikesta sydämestään uskovat Herraan Jeesukseen. Tässä on todellisuudessa se
kirkko, jonka ulkopuolella ei kukaan voi pelastua.»146 Tämän kokouksen vaikutuksesta
yksi piispan asiamiehistä otti vastaan puhdistetun uskon. {AO7 154.1}
Neuvosto kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin Zwingliä vastaan, ja Rooma valmistautui
uuteen hyökkäykseen. Kun uskonpuhdistajalle ilmoitettiin hänen vihollistensa hankkeista,
hän huudahti: »Tulkoot! Minä pelkään heitä yhtä vähän kuin ulkoneva kallio pelkää sen
118